keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Askartelua: Sisustuskepakosta kissan raapimispuuksi

Oletko miettinyt miten kamalan rumia markkinoilla olevat kissojen raapimis- ja kiipeilypuut ovat? Sama kävi mielessäni kun selailin netistä kaikenlaisia tarvikkeita ennen kuin uusi perheenjäsen saapui kotiini. Ennen kuin edes olin päättänyt minkäänlaisen karvapallon hankkimista, olin jo pitkään haaveillut "sisustuskepakosta," ja kirjoitinkin sellaisesta jo pari postausta sitten. Päätin jatkaa sen kehittelemistä vieläkin pidemmälle: päätin tehdä juurikin tästä kepukasta kissalle sopivan raapimispuun.

Eikä se edes ollut kovinkaan vaikeaa. Ostin 30 metriä sisal-narua ja kiepsautin sitä kepukan ympärille. Kuumaliimapyssy oli edullinen ostos ja pitää narun todellakin paikoillaan. Laitoin liimaa runsaasti narun alku- ja loppupäähän, ja aina välillä muutaman kiepsautuksen jälkeen vähän joka kohtaan. Yritin pitää narua mahdollisimman kireällä jotta se ei reprottaisi kissan raapiessa puuta. 



Puu on ollut jättimenestys! Kissani ymmärtää että siinä saa raapia mielin määrin ja onpa se jopa kiivenyt sitä pitkin niin ylös kuin vain narua riittää. Puu on muuten aika liukas kiipeiltäväksi, joten kuvassakin näkyvät seinäkello ja jouluvalot saavat olla aivan rauhassa. 

Valmistin vieläpä pikkuruisen "himmelin" roikkumaan puusta. Ensimmäinen kesti jopa kuukauden ennen kuin se roikkui ihan riekaleina ;) Helpon mallin tekee muutenkin parissa minuutissa joten rikkoutuminen ei haittaa. Sitähän varten se siinä roikkuu että sillä voi leikkiä! Vaikka kaikkein paras hetki Sumin mielestä oli se, kun yhdistin pillejä langalla himmeliksi. Ei siitä hommasta meinannut tulla yhtään mitään kun lankakerä, lanka ja pillinpätkät oli sen niin mielenkiintoisia ;)





perjantai 14. marraskuuta 2014

Uusi perheenjäsen

Tasan neljä viikkoa sitten jännitti ihan kamalasti. Istuin työkaverini auton takapenkillä, radiosta kuului Taylor Swiftin "Shake it off" ja olimme matkalla Tuusulan perukoille.

Siellä se minua odotti. Pieni musta karvapallo. Reilun neljän kuukauden ikäinen kissanpentu.

Olin miettinyt lemmikin ottamista jo pitkään. Luulin aina että olen koiraihminen, koska vielä kotona asuessani meillä oli parikin koiraa. Veljeni on superallerginen kissoille joten niille ei ole ollut meidän perheessä koskaan tilaa. Ja eihän sitäpaitsi kissoista ole mitään iloa: nukkuvat vain päivät pitkät eivätkä edes istu kun niin käsketään.

Jotenkin ne kissat kuitenkin kiinnostivat minua. Olen saattanut sanoa poikkinaisia sanoja ystävieni kissoista ja varsinkin niiden karvoista kaikissa vaatteissa ja huonekaluissa, jos ovat pyytäneet minua ottamaan kissansa hoitoon esimerkiksi lomamatkan ajaksi. Pidin itseäni liian siistinä ja hygieniafriikkinä kissanomistajaksi.

Mut kuitenkin se ajatus kyti siellä jossain mieleni perukoissa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut edellisistä syksyistä, myös tämän vuoden loppukesä ja syksy ovat olleet haastavia henkisesti, ja mietinkin että nyt olisi kyllä ihanaa jos kotona olisi joku joka odottaisi kun tulen töistä kotiin.

Ja nyt on. Sumi, pikku mustepallura. Maailman ihanin kissanpentu. Kiltti. Teinpä mitä tahansa, aina hengessä mukana... vähän liikaakin välillä. Mutta silti niin ihana.

Sumi löytyi www.kulkurit.fi -sivuston kautta. Mietin aluksi ottavani aikuisen kotia tarvitsevan kissan, mutta kohdalleni osuikin täydellinen musta pentu, jollaisesta olinkin hieman haaveillut. Nyt se on minulla, tuossa ikkunalaudan itsevirkkaamassani korissa, näkemässä unia ikkunaan lentelevistä pikkulinnuista ja herkkukinkusta. Aluksi hieman arka pentu on vähitellen tottunut minuun ja nyt ollaan kyllä ihan parhaimmat kaverit. Vieraita se vielä vähän säikkyy aluksi, mutta tulee pian puskemaan heitäkin.

Haluan pyytää anteeksi heiltä jotka seuraavat minua Facebookissa tai Instagramissa. Päivitykseni ja kuvat ovat usein koskeneet uutta perheenjäsentä, mutta koittakaa nyt ymmärtää, mulla on nyt lapsi, eikä mulla ole enää muuta elämää! :D Ymmärrän vähitellen ystäviäni joilla on oikea lapsi: koliikki-, vaippa- ja ryömimäänoppimispäivitykset on tehtävä, ja niin teen minäkin. Sumi on yksinkertaisesti ihan parasta mun elämässä juuri nyt. Oon aika iloinen siitä, koska aluksi mietin, saadaanko musta leivottua kissaihmistä. No nyt mä olen kissaihminen, aivan varmasti. Sumi ei olisi voinut saada parempaa kotia ottaen huomioon, millaisista lähtökohdista se on tullut.

On ollut mielenkiintoista huomata, että monet jotka ovat kuulleet minun ottaneen kissan, ovat maininneet nimikkeen hullu kissanainen / crazy cat lady. Itse asiassa tämä nimittely alkoi jo ennen kuin olin ottanut Sumin. Miksi kissan ottaminen on niin suuri asia, mutta jos olisin ottanut koiran, en olisi saanut mitään uutta "lempinimeä"? Tiedän kyllä että olen ollut superinnoissani kissan ottamisesta, mutta yhtä lailla olisin ollut innoissani koiran ottamisesta. Eihän yksi kissa minusta hullua tee? Itse asiassa olen ollut hullu jo ennen tätä tapausta ;)




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pala kauneinta kesäistä Helsinkiä

Täysin kesäihmisenä haluan jakaa muutamia otoksia mitä otin kesän aikana kotikaupungissa pyöriessäni. On se Helsinki vain niin nasta mesta!

Narinkkatori.

Ruoholahti. 

Lauttasaari.

Lauttasaari.

Kallio.

Pihlajasaari.

Keskuskatu. 

Kotikatuni Fredrikinkatu. 

Matinkylä (Espoon puolella mutta kuitenkin ;) 

Hietsu.

Kaivari.

Hernesaari.

Tuomiokirkko.

Kaivari. 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Askartelua: sisustuskepakko!

Hei kamoon Jenni, miten sä nyt oot voinut olla näin kauan postaamatta yhtään mitään tänne blogiin?

Ilmeisesti kesäni ja alkusyksyni on ollut turhankin kiireinen. Elämänmuutoksia taas kerran laidasta laitaan niin yritä tässä nyt sit pysytellä itse oman elämäsi perässä. Jotakin mukavaakin on tullut harrastettua perusarjen ohella (eipä sillä etteikö perusarkeni olisi itsessäänkin ihan kivaa). Löysin asiakkaani toimiston pihalta kelottuneen n. kolmimetrisen kepukan oksineen päivineen, ja olinkin katsellut sitä jo useamman vuoden ajan. Siitä tulisi hauska sisustuselementti pienen tuunauksen jälkeen. Vaikkapa naulakko.

Niinpä yksi kaunis sadepäivä lähdin kepukkaa pelastamaan. Lainasin sahaa jotta sain sen järkevän mittaiseksi. Mietin että se sopisi parhaiten parveni alapuolelle hengaamaan, joten leikkasin sen parimetriseksi tietämättä tarkkaa mittaa minkä pituinen sen pitäisi olla. Huonoimmat pätkät kummastakin päästä poikki, turhan pitkät oksat poikki ja avot - kepukka oli valmis vietäväksi kotiin.

Sain kuin sainkin sen mahtumaan bussiin.


Raahasin kepukan askartelunurkkaukseeni kotitaloni ullakolle. Siellä sitä sitten saikin hioa hiekkapaperilla ihan ajan kanssa. Loppupeleissä siihen ei kyllä kamalasti aikaa mennyt, kun oli antanut kepukan kuivua ensiksi kunnolla.

Pölyä olikin sitten sen mukaisesti. Mutta kaikki tämä oli todellakin vaivan arvoista! :)


Nimittäin parin valkoisen spraykannun jälkeen kepukka oli parempi kuin loistava. Todellakin kaiken vaivan arvoista. Maalasin sen useammassa erässä, ja annoin sen kuivua ainakin vuorokauden maalauskertojen välissä. Käytin mattapintaista spraylakkaa, jota löysin K-raudasta. Mulla oli muutamia graffiteihin tarkoitettuja valkoisia maalipurkkeja, niin käytin nekin pois.

Kepukka olikin kotiin vietyäni vähän liian pitkä vielä. Nyt se nojaa kirjahyllyyni viimevuonna Granistista ostamaani Slinga Glödlampaan kietoutuneena. Suunnitelmissa on leikata se vielä tasan oikean mittaiseksi että se pysyisi pystyssä (pientä apuruuvia käyttäen) lattian ja parven välissä. Ja luultavasti siihen tulee vielä eräs "lisäkoriste", riippuen mitä huomenna maanantaina tapahtuu. Mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää, mikäli homma toteutuu :)


Askartelun iloa pimeneviin syysiltoihin toivottaa Syys-Jemmutti :)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Alkava kesän sietämätön ihanuus

Voi miten tämä aika rientääkään. Usein kesäisin tunnen ajan lentävän, koska kesähän on luonnollisesti ihmisen parasta aikaa säästä huolimatta. Työkuviot ovat rullanneet tasaisen ja turvallisen epätasaisesti ja meinasin jopa ottaa vähän ekstrahommaa ihan eri alalta mutta onneksi järki ja verottaja sanoivat ettei siinä taida olla mitään tolkkua.

Alkukesä on ollu aika vaihtelevaa, lähinnä sään puolesta. Olen yrittänyt ottaa puoliksi loman kannalta töiden vähyyden vuoksi, ja se ihana toukokuinen helleviikko olikin oiva aika vaan hengailla, pyöräillä ja ottaa aurinkoa.

Mustikkamaalla tuli käytyä pariinkin otteeseen alkukesän helleviikolla. En ole koskaan aiemmin siellä käynyt, joten oli kiva tutustua uuteen kohteeseen kotikaupungissani. Ajattelin, että tänä kesänä voisi enemmänkin yrittää tutustua sellaisiin paikkoihin pääkaupunkiseudulla, missä en ole juurikaan käynyt. Helsinki on upea kesäkaupunki, haluan tutustua siihen kunnolla :)

Auringonotosta en saa koskaan tarpeekseni ;)


Mutta eipä niitä helteitä kovin kauaa kestänyt. Sää on suurin piirtein ollut alla olevan kuvan tasoista, sateenvarjoa on saanut kantaa jatkuvasti mukana ja monet kesäkengät ovat menneet pilalle kun on saanut kipitellä pitkin vetisiä katuja.



Työmäärä on lisääntynyt tällä viikolla, kun palasin miniloman jälkeen pääasiakkaalleni. Mutta eipä niistä töistä ole juuri mitään tullut, kun iski tämä tulehdustila, ja olen nyt toista päivää ihan kotosalla.





Antibioottikuurin voimalla kohti juhannusta, siis!

Nyt yritän antibioottikuurin voimalla selviytyä tulevasta juhannuksesta. Erilaiset tulehdukset ovat kurjia koska niihin usein kuuluu kipua ja lamaantumista, ainakin meikäläisen kohdalla. Ja mun onnella tietenkin juuri juhannusviikonloppu tulee olemaan ehkä kurjin olotilan puolesta koko vuoteen. Mökkeilemään pitäisi mennä, katsotaan mitä siitä tulee.

Mut hei, tärkeintä on että on hengissä ja täytyy vaan toivoa lääkkeiden tepsivän mahdollisimman nopeasti!

Oikein rattoisaa juhannusta kaikille, olipa sää mikä tahansa! :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Jennin blogi 5 vuotta!

Uskomatonta, että olen kirjoittanut tätä blogia jo täydet viisi vuotta. Mihin tämä kaikki aika oikein menee? Vielä viisi vuotta sitten opiskelin Hämeenlinnassa, ja näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä jännää, mielenkiintoista, tuskastuttavaa ja kurjaakin kuten elämään yleensä kuuluu. Hengissä kuitenkin ollaan edelleen!

Tänään oli hieman normaalista poikkeava äitienpäivä. Yleensä olemme kokoontuneet Hyvinkäälle vanhempieni luokse veljineni äitienpäivää viettämään, mutta nyt vietin päivän Helsingissä. Päivä oli yllättävän kaunis ja sinitaivas kutsui pyöräreissulle, vaikka myöhään valvominen eilen Euroviisuja katsellen hieman olotilaa painoikin. Hyppäsimme kuitenkin Lihiksen kanssa Jopojemme selkään ja suuntasimme Töölönlahden kautta Alppipuistoon sekä Linnanmäelle. 

Töölönlahti etelästä kuvattuna. Linsikin siellä häämöttää :)
Alpparin sakurat kukkivat edelleen vaikka tässä viikolla on satanut aika rankastikin. Onneksi ehdittiin näitä katsomaan :)



Lintsillä oli hulinaa kun perheet olivat liikkeellä äitienpäivää viettäen.



Jätskit syötiin kun Paavokin liittyi meidän seuraan. Vuoden ensimmäinen rommirusinajäätelöpallo korkattu! 









torstai 8. toukokuuta 2014

Mustat himmelit


 Olen talven aikana tehnyt muutamia mustia himmeleitä, ja tässä viimeisin tuotos. Malli on hieman tavallista poikkeava, mutta samanlaisella tekniikalla tehtynä mielikuvitus onkin vain rajana.

Oletko kiinnostunut modernista himmelistä omaan kotiisi tai jonnekin muualle? Suunnitellaan juuri siihen tilaan sopiva ympärivuotinen himmeli!