Viimeinen lomapäivä

Niin se vain on, että lomilla lusiminen tapahtuu joka ikinen kerta yhtä nopeasti, huolimatta siitä kuinka pitkä loma on ollut. Olen ollut lomilla nyt tarkalleen 109 päivää, ja luulenpa että kun toimiston tuolille olen taas istahtanut, tuntenen, etten olisi minkäänlaisella lomalla ollutkaan.

Paljon on mahtunut reiluun kolmeen kuukauteen. On tullut opittua itsestäni paljon uusia asioita ja puolia. Näin ollen pidän tätä taukoani suurena voittona omalle itselleni ja persoonalleni, sekä sille mikä minusta tulevaisuudessa muokkautuu. Pienimuotoista elämänmuutosta tässä on ollut vireillä jo jonkin aikaa, joten elämästä ei puutu jännitystä.

Huomenna siis työt jatkuvat samaisen yrityksen samaisessa tiimissä missä olen työskennellyt viimeiset puolitoista vuotta, mutta hieman erilaisella työsuhteella. Päätoiminen yrittäjyyteni päättyy siis tänään, mutta en aio luopua pienemmistä asiakkaistani ja olen edelleen avoin kaikenlaisille projekteille. 

Olen fiilistellyt orastavaa kevättä tulppaaneilla, multien vaihtamisilla ruukkukasveilleni sekä istuttamalla pääsiäisohraa. Tänään aurinkokin paistaa, joten ei auta muu kuin mennä nauttimaan vikasta lomapäivästä ulos aurinkoon!

Askartelu: Synttärikortti

Ystäväni täytti vuosia viime viikolla ja piti nopsasti vääntää syntymäpäiväkortti kevään tytölle. Kuukausia poissa kotoa olleena joka ikistä tähän tarkoitukseen tarvittavaa välinettä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa, ja akvarellipaperitkin olivat vähän turhan hyvässä jemmassa ullakolla. Kaikki värkit löytyivät, tosin mustetta ja mustekynää en löytänyt mistään, joten jouduin käyttämään vedenkestävää tussia. Tykkään kovasti musteen ja mustekynän käyttämisestä, sillä jäljen paksuudesta ei ole aina takuuta ja se tekee piirtojäljestä paljon mielenkiintoisemman kuin tasaisesta tussista. Mutta onnistuihan se näinkin.

Aina kun on ollut tilanne, missä onnittelukorttia tarvitaan, olen yrittänyt itse vääntää tilanteeseen sopivan käsin. Usein olen päätynyt muste+akvarelli -yhdistelmään sillä se on suhteellisen nopeaa ja itselleni sopiva muoto. Pitäis kyllä enemmän kokeilla muitakin välineitä, mutta no, viimevuosina muutenkin tämä puoli itsestäni on jäänyt vähän vähemmälle... pitäisi vain enemmän piirtää ja kehittää sitä puolta. Todellisuudessa en ole kovinkaan hyvä piirtäjä vaikka graafisella alalla olenkin. Treenattavaa siis löytyy!

Japanin kautta kotiin

"Onneksi se on ohi nyt", oli ajatukseni kun purin käsimatkatavaroistani läppäriä ja vesipulloa Melbournen lentokentän turvatarkastuksessa. Lopulliset jäähyväiset oli sanottu puolitoista viikkoa aiemmin kuin mitä alun perin oli tarkoitus, ja matkasin väsyneenä mutta innostuneena Tokioon helmikuun viimeiseksi viikoksi. Vajaan kolmen kuukauden reissu Australiassa oli henkisesti rankempi kuin mitä osasin arvaillakaan etukäteen, mutta olihan se kokemus kuitenkin ja myös paljon hyviä muistoja jäi mieleeni.

Tokio ja japanilaiset ystäväni kuitenkin odottivat minua ja viikko synnyinmaassani sujahti todella nopeasti. Oli ratkiriemuisaa nähdä vanhoja kavereita ja tulipahan tutustuttua taasen myös uusiin ihmisiin. Pyörin päivät yksin Shinjukun ja Sibuyan lähistöllä, kävin myös Asakusassa, ja illat venyivät helposti pitkiksi seikkaillen pitkin kaupungin katuja ystävieni kanssa. Japaniin on aina hyvä palata, vaikkei siellä omaa kotia enää olekaan. Koti on kuitenkin siellä missä sydänkin on.

Erityiskiitos matkan onnistumisesta kuuluu ystävälleni Koulle ja hänen perheelleen, jotka ystävällisesti majoittivat minut kotiinsa. Kou on yksi niistä harvoista ihmisistä jonka kanssa keskusteleminen on äärimmäisen helppoa - kun yhteisiä kieliä on yhteensä kolme, keskusteleminen sujuu ja tuntuu että toinen tajuaa paremmin kuin kukaan muu mitä itse tarkoittaa. Hyviä ystäviä ei muutenkaan ole liikaa, joten suuri kiitos olemassaolostasi, Kou! 本当にイロイロありがとう！

Kuvia tuli otettua harvinaisen vähän, joten en jaksa niitä muutamia surkeita otoksia tähän kerätä. Laitetaan kuitenkin kuva Tokyo Towerista, jota kävimme katsomassa Koun kanssa viimeisenä iltana autolla ajellen. On se kyllä hieno ilmestys!

 

Palasin siis kaksi päivää sitten Suomeen. Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan, miltä kotiinpaluu tuntuu pitkän matkan jälkeen! Oma sänky tuntuu käsittämättömän upealta kolmen kuukauden huonostinukuttujen öiden jälkeen. On ollut ihanaa nähdä ystäviä ja perhettä, ja tulee mukava olo kun huomaa, että mua on kaivattu. Mäkin olen kaivannut teitä, tyypit!

Melbournen katutaide 2/2012

 Kävin keskiviikkona Melbournen ytimessä treffaamassa yhtä tyttöä, kun kävin tsekkaamassa keskustan liepeillä olevia graffiteja. Latasin iPhoneeni Detour: Melbourne Street Art -applikaation, joka näyttää ainakin keskustassa olevat taideteokset. Hirmu kätsy juttu, tosin en usko että Suomessa moinen olisi kovinkaan tarpeellinen, sillä luvalliset seinät alkavat olemaan lähestulkoon arkipäivää ympäri maan ja seiniä on siis helppo löytää. Täällä kyseinen taiteenmuoto on vielä periaatteessa laitonta, mutta pieniltä kujilta löytyy puoliluvallisia seiniä, jotka ovat täynnä mitä mielenkiintoisempia luomuksia.

Tässä pieni kokoelma 2012 vuoden helmikuun maalauksista Hosier Linella ja ACDC Linella (joo, siisti kujan nimi :D)

Muutama viikko sitten keskustan pääkadun varrella järjestettiin neulegraffititapahtuma, ja pikkupuiston muutamat puut ovat edelleen kovin värikkäitä. 

Melbourne jää ihan kohta taakse. On ollut hienoa tutustua mielenkiintoiseen kaupunkiin jolla on niin paljon tarjottavaa. Yksi kaupungin hienoista puolista on useat kattoterassiravintolat, jotka usein ovat tupaten täynnä jopa arki-iltapäivisin. Mutta kukapa ei tästä kauniista kesästä haluisi nauttia joka päivä... jännittää jo vähän ajatella, että viiden päivän päästä olen talvisessa Tokiossa. Sopivia kenkiä kylmyyteen ei ole löytynyt vieläkään, mä olen niin pulassa!

Montsalvatin taiteilijakylä

 Käytiinpä tuossa viikolla Montsalvatin taiteilijakylässä, joka sijaitsee Melbournen laitamilla. Pienen ikuisuuden verran olemassaolollaan ihastuttanut pienen pieni kylä oli nätti kuin sika pienenä ja rakennukset olivat linnamaisuuksissaan erittäin mielenkiintoisia. Kylä on toiminnassa edelleen, mutta kovinkaan montaa maalaria, käsityöläistä ja instrumentinvalmistajaa ei sieltä enää löytynyt.

Tässä pientä kuvakoostetta paikanpäältä.

Kotimatkalla nappasin kuvat parista autosta. Ainakaan kenellekään suomalaiselle ei taida jäädä epäselväksi, minne tämä auto on matkalla, takaikkunan tekstin mukaan... :D

...ja tämän auton valmistaja taitaa olla vähän harvinaisempaa robottisukua ;)

Alkaa piakkoin olemaan tämänkertainen Australian reissu paketissa. Päätin pari päivää sitten että katkaisen tämän maan reissaamisen hieman aiemmin ja menen kääntymään viikon verran Tokiossa tämän kuun 23. päivä lähtien. Siellä on nyt talvi, joten nämä viimeiset päivät taitaa kulua ihan talvivaatteita hankkien, tänään tuli ostettua esimerkiksi uusi villakangastakki. Olen myös yrittänyt järjestää treffejä eri ihmisten kanssa, jotta näkisin vielä kivoimmat tyypit ennen lähtöä. Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, etten ole enää palaamassa tänne, ihan heti ainakaan. Niin se elämä kuljettaa, koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa. Kaikesta huolimatta onneksi on ikävä Suomeen, vaikkei kyllä niitä kovimpia pakkasia, ja odotan jo innolla että pääsen takaisin työn pariin ja ihka omaan ihanaan kotiin. Unohtamatta ystävien näkemistä!

Nähdään siis maaliskuun alussa, tyypit! :)