On kivaa, kun saa ulkomailta vieraita. Sitä on tullut reissattua sen verran ympäri tätä Palloa, että on tullut tutustuttua ties millaisiin ihmisiin mitä omituisimmissa paikoissa. Yhdeksän vuotta sitten meikäläinen ja kaksi muuta tyttöä lähti viettämään ihan viatonta pikku etelänreissua Kyprokselle, mutta palatessani en ollut enää ennallani. Saimme mahdollisuuden tutustua australialaiseen Lukeen, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen yhteen meistä, eli minuun.
Vaikka vietettiin vain yksi päivä saarella yhdessä, jo silloin tuntui että meillä menee jutut yhteen. Vaikka olin silloin ujo ja nuori enkä juurikaan osannut englantia, eikä australian aksentilla mongertavaa miestä ollut ollenkaan helppoa kuunnella ja vielä jopa jotenkin ymmärtää, emme kokeneet sitä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Pian reissumme jälkeen Luke tuli käymään Suomessa ja tutustui jopa vanhempiini, ja on sen jälkeen käynyt muutaman kerran moikkaamassa minua.
Viimeisin kerta oli juuri ohikiitänyt viikonloppu. Luke tuli Eurooppaan noin kolmeksi viikoksi moikkaamaan kavereitaan mm. Britteihin, Saksaan ja Espanjaan, eikä tietenkään voinut jättää Suomea väliin ^___^
Aika menee niin kamalan nopeasti hyvässä seurassa. Emme juurikaan ehtineet muuta kuin käydä katsomassa Suvilahden ja Kalasataman graffiteja, käydä keilaamassa ja istumassa iltaa ystävieni seurassa (joiden seurasta hän kovastikin tykkäsi, kiitos siis Makelle, Petrille, Jannelle, Heidille, Paavolle, Mikolle, Pialle ja Laurille) ja vain oikeastaan hengailla. Kovaa tarvetta ei ollut turistikierrokselle, sillä olen jo ehtinyt aiemmilla reissuillaan hänelle näyttämään kaikkein tärkeimmät kohteet. Hienointa ja tärkeintä minulle oli keskusteleminen, ja kävimmekin aika tiukkoja keskusteluja menneisyydestä, tästä hetkestä ja tulevaisuudesta, elämäntilanteistamme, mahdollisuuksista ja johdatuksesta. Meille kummallekin on erityinen suunnitelma maan päällä, emmekä voi niitä tietää, mutta meistä pidetään varmasti hyvää huolta.
Ystävien omaaminen ympäri maailmaa on siitä kurja juttu, ettei ole mahdollisuus tavata päivittäin tai ei edes välttämättä vuosittainkaan, mutta voi sitä riemua kun jälleennäkeminen on käsillä. Onneksi nykyään on helpompaa pitää yhteyttä ja maailma on muuttunut niin pieneksi että Australiasta pääsee Eurooppaan vajaassa vuorokaudessa jos hyvin käy.
Lupasin, että seuraavan kerran näemme Australiassa. Jos työkuviot sujuu ja silleen, ehkä pääsen sinne jo ensi vuoden puolella. Roadtrip Australian ympäri ei kuulosta ollenkaan hassummalta - ja mikä parasta, hienoimmassa seurassa siitä tulee varmasti ikimuistoinen.
Thanks Luke for your visit, I had such a great time. Don't be afraid about the future: you can't know Gods' mind, but He have a special plan for you and you just have to believe it. I really hope to see you soon, and as I promised, next time will be in Down Under. Can't wait! :)
Ps. Sain aika makeen norsukorurasian tuliaisiksi Singaporesta. Se on aika pieni mutta painaa kuin ... niin, norsu :D Täytyy pitää hyvänä :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti