Häät: Nor ja Matt

Oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan Eleanorin ja Matthewn häihin Geelongissa viime lauantaina. Matt on Luken työkavereita Lontoon-ajoilta, ja pariskunta asuu tällä hetkellä parin korttelin päässä Luken kotoa Leila-koiran kanssa. Olin Mattin tavannut muutaman kerran aiemmin, mutta morsian oli aivan uusi tuttavuus.

Häät pidettiin Geelongissa, Melbournesta noin tunnin ajomatkan päässä länteen. Molemmat pariskunnasta olivat sieltä kotoisin joten mikäs sen parempi paikka viettää yhteistä ilon päivää kuin molempien kotinurkat.

Katolinen kirkko ei ollut suuri ja mahtava kuten etukäteen olin kuvitellut, enemmänkin suomalaisen normaalin seurakuntatalon kaltainen matala rakennus. Päivä oli kuitenkin vähintäänkin yhtä kaunis kuin morsian ja vihkimisseremonia kesti lähes tunnin kynttiläseremonioineen, rukouksineen, raamatunlukuineen, ehtoollisineen ja tottakai valojen ja sormuksien vaihtamisineen. Itse ajattelin, että seremonia ei ole kovinkaan juhlallinen, ja Luke selittikin syyn: Australiassa monikin aiemmin juhlallisena pidetty tilaisuus yritetään nykyään pitää "casualina" eli rennompana, pyrkimyksenä saada enemmän porukkaa mukaan seurakuntien tapahtumiin. Ikääntynyt pappi oli vähän turhankin rento mielestäni ja pienoista hässäkkää oli ilmassa jatkuvasti, mutta pari sai toisensa ja suudelmakin nähtiin.

Morsiuspari ja vanhemmat. Mattin äiti kuoli muutama vuosi sitten syöpään, ja juhlapaikalla kerättiinkin "kolehti" leukemiasäätiölle.

Häävastaanotto oli taas aivan eri luokkaa. Nätisti katetut pöydät ja ylipäätään juhlapaikka oli äärimmäisen nätti vanha sairaala, mitä nunnat olivat pyörittäneet aikoja sitten, mutta tällä hetkellä paikka oli käytössä juurikin häiden ja muiden juhlien pitopaikkana. Vieraita oli noin 80, joka oli aika sopiva määrä paikkaan nähden. En juurikaan tuntenut ihmisiä tietenkään, mutta onneksi mm. aiemmin tapaamani pariskunta Charlie ja Kirsty olivat paikalla tammikuun 10. päivä syntyneen tyttärensä kanssa. Enpä muuten ole koskaan ollut häissä missä nuorimman ja vanhimman juhlijan ikäero on yli vuosisata - pikku-Sophie oli siis syntynyt reilu kaksi viikkoa sitten, ja vanhin oli morsiamen isoisä, joka täyttää pian 102 vuotta. Uskomatonta!
Pakko kyllä hehkuttaa tarjoilua. Ruoka oli todella maittavaa ja uskonpa, että söin ehkä maailman parasta suklaakakkua :P

Hääkakku ei ollut aivan tavanomainen. Ylimpänä tasolla oli itse kakku mitä pari leikkasi, mutta pienet yksittäiset leivokset saatiin pakattuina mukaan ennen lähtöä.

Ja voi apua miten kaunis morsiamen puku olikaan. Erittäin yksinkertainen leikkaus puki klassisen kaunista Noria todella hyvin. Kehuinkin pukua maasta taivaisiin kun pääsin juttusille morsiamen kanssa.

Ehkä häiden kohokohta oli puheet, vaikka moni pitää niitä todella vaivalloisina ja vähän noloinakin joskus. Puheen piti molemmat pariskunnasta, parikunnan isät, bestman ja kaaso. Päällimmäisenä jäi ehkä mieleen isien puheet - miten viisailta he kuulostivatkaan antaessaan neuvoja yhteiselle elämänpituiselle matkalle. Kyllä se tippa tuli linssiin viimeistään siinä vaiheessa kun Mattin isä mainitsi edesmenneestä vaimostaan ja heidän yhteisestä elämästään. Vaikka yhteisen elämän aloittaminen tuntuu upealta, täytyy olla valmis luopumaan toisesta ihan minä hetkenä hyvänsä.

Mattin puheessa hän mainitsi kaikki kauempaa juhlimaan tulleet vieraat - mukaanlukien veljensä joka asuu Lontoossa ja myös minä, "Yenni from Finland". Tuntui kivalta! :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Hotellille mentiin puolenyön aikaan, ja seuraavana päivänä olikin aika matkustaa 38 asteen helteessä Great Ocean Roadia pitkin kohti pidemmäs länttä kohden. Onneksi auton ilmastointi toimi jotenkuten... Tällä hetkellä ollaan Apollo Bayssä, joka on lähellä Australian eteläisintä kohtaa (jos ei Tasmaniaa lasketa). Aiotaan olla pari yötä täällä ennen takaisin Melbourneen menemistä. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin puolitoista viikkoa jäljellä tätä lomaa... mitähän sitä vielä keksisi tekemistä?

ps. Japani voitti Australian jalkapallon Aasian-cupissa :)