Jennin blogi.

Tasmania vol 3: Launceston

2012-01-28T14:21:00.001+02:00

Kolmas päivä alkoi Tasmaniassa taasen ajamalla autoa toiset kolmisen sataa kilometriä kohti saaren keskiosaa, Tasmanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Launcestoniin. Jostakin syystä kaupunki tuntui suuremmalta kuin Hobart, mutta voipi olla että vilkkaus johtuis siitä, että Hobartiin saavuimme sunnuntaiaamuna hyvin varhain ja Launcestonissa olimme keskellä kirkasta arkipäivää. Ajelu sujui suhteellisen nopeasti kun oltiin päästy vuorten yli, tie oli tasainen ja loppua kohden yhä suorempaa.

Kaupunki on erittäin kumpuisella alueella joen rannassa, ja käveleminen pitkin kyliä tuntui hyvin raskaalta ja sitä vain mietti, että paikallisilla taitaa olla hyvin vahvat jalat kun tällaisia mäkiä nousevat jatkuvasti. Vietyämme tavarat hotelliin josta saimme vihiä paikallisesta turisti-infokeskuksesta, kävimme tutustumassa keskustaan, mm. keskuspuistoon jossa voi nähdä apinoita sekä isäntä kävi automuseossa jossa oli paljon "hienoja vanhoja autoja" (mitäs minä niistä tietäisin...). Pitkän ajoreissun jälkeen olimme kuitenkin sen verran uupuneita, että päivällisen jälkeen painuimme takaisin hotellille katsomaan tennistä ja nukkumaan.

Vaikka olimme alun perin suunnitelleet että viimeinen kokonainen päivä käytettäisiin itärannikolle ajamiseen, päädyimme kuitenkin jäämään vielä toiseksi yöksi samaiseen hotelliin, sillä Launceston vaikutti äärimmäisen kiinnostavalta lähialueineen.

Ensimmäinen mielenkiintoinen kohde oli Cataract Gorge, joka käytännössä oli laakso jokineen, vesiputouksineen ja patikointireitteineen. Paikkaan oli rakennettu upea puisto missä perheet viettivät kaunista päivää uiden sekä joessa että uima-altaassa.

"The Gorgessa" oli myös maailman pisin yksiköysinen riippukeinuvaijeri, ja kyytiinhän oli päästävä. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, 12 dollaria/suunta/lärvi (9,7 euroa).

Maisemat oli kyllä hienot. Reilun kolmen sadan metrin matkan ajan näki hienosti koko puiston.

Päästyämme pois ilmakyydistä nähtiin ainoat luonnonvaraisena liikkuvat kengurunpoikaset koko matkan aikana. Itse asiassa edes viime vuoden reissun aikana en nähnyt eläimiä kuin eläinpuistoissa, joten näiden veitikoiden näkeminen oli suoranainen ihme.

Sillalta oli hienot näkymät, ja nähtiin myös joukko nuoria jotka olivat uskaltautuneet jokeen uimaan.

Toinen hieno kokemus Launcestonin lähialuiella olivat viinitilat. Löysimmekin loistavan Joseph Chromy Wines -viinitilan Launcestonin eteläpuolella (autolla ehkä noin vartti), jossa saimme erittäin asiantuntevan viininmaisiaiskierroksen. Maisteltiin 18 erilaista kuohu-, valko-, puna- ja jälkiruokaviiniä, ja joka ikisestä lasillisesta paikan sommelier osasi kertoa mielenkiintoisia valmistusprosessi- ja muita kertomuksia. Ensimmäiseksi viininmaistajaiskohteeksi ei ollenkaan hullumpi paikka - mutta uskon ettei mikään vastaava kohde minne ehkä joskus menemme vielä tämän reissun aikana, ole yhtä hieno kokemus kuin tämä. Ehdottomasti kannattaa testata siis jos Tasmaniaan asti eksyy.

Käytiin myös toisella viinitilalla, tai itseasiassa "viininvalmistuspajassa", joka oli aivan keskustan tuntumassa, mutta siellä maistoimme kolmea erilaista valkkaria eikä niitä tarjoillut tyttö juurikaan osannut niistä kertoa, "oon vaan töissä täällä" -asenteella. Mutta ei se mitään, ihan hauska kokemus!

Äkkiäpä sekin päivä hurahti, ja se tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että seuraava eli viimeinen Tasmania-päivä koitti hyvin nopeasti. Pakkasimme auton ja ajoimme noin kahdessa ja puolessa tunnissa takaisin Hobartin lentokentälle, jonne palautimme Micran ja lähdimme kohti koto-Melbournea.

Tasmania oli kyllä uskomattoman hieno kokemus. Voisin kyllä sanoa että yksi hienoimmista paikoista tässä maanosassa. Vaikka reissu oli hieno, it's good to be home again!

Tasmania vol 2: Kohti länttä

2012-01-27T12:43:00.001+02:00

Nyt en meinaa pysyä housuissani. Meinaan tässä postauksessa aion kertoa Museum of Old and New Art - Mona -museosta (kartalla nro 3), joka sijaitsee vain viidentoista minuutin ajomatkan päässä Hobartista. Alueella on museon lisäksi mahdollisuus yöpymiseen, pihalla oli myös kahvila, ravintola sekä viinitila.

Paikalle saavuttuamme, upeassa säässä tietenkin, oli vähän outo fiilis kun pihamaalla olevat rakennukset olivat suhteellisen pieniä verrattuna siihen, miten paljon paikalliset olivat hehkuttaneet museota meille. Löysimme museon ovelle ja kuinka ollakaan - vaikka olimme tasan kymmeneltä eli aukeamisaikana paikalla, sisäänkäynnin edessä oli jo pitkä liuta ihmisiä odottamassa sisäänpääsyä. Siinä vaiheessa mieli muuttui: tän on pakko olla jotakin upeeta.

Vartin verran jonotettuamme päästiin lippuluukulle. Sisäänpääsy oli aikuiselta 20 dollaria (16,3 euroa), opiskelijalta 10 dollaria (8,1 euroa) sekä Tasmaniassa asuville ilmainen. Täällä kannatti vilauttaa suomalaista ajokorttia, sillä se kävi opiskelijakortista. Maksettuamme saatiin iPhonen näköiset vekottimet, "The O":t, jossa oli kaikki tieto kaikista näyttelyn taideteoksista - töiden lomassa seinillä ei siis ollut minkäänlaisia lippuja ja lappuja, joissa olisi ollut tuotteista tiedot. Päivittämällä laitteen se paikansi missä kuljet ja näytti lähellä olevien taideteosten tiedot. Mukana oli haastatteluja taiteilijoilta sekä muuta nippelinappelitietoa, mikäli oli kiinnostunut enemmänkin aiheesta.

Eipä ollut ihme että vuosi sitten rakennettu yksityinen museo näytti kovin pieneltä päällepäin pihalta katsoessa. Koko museo oli rakennettu maan alle, ja monet sisäseinistä olivat alkuperäistä kalliota minkä sisälle museo oli rakennettu. Sekä vanhat työt (mm. muumioita) että uudempi taide kulki käsi kädessä loistavasti museon sisätiloissa, ja kaikki työt sointuivat upeasti erikoisiin sisätiloihin.

Tässä ihan muutamia töitä.

Näyttely oli uskomaton. Niin paljon katseltavaa ettei oikein itsekään tiennyt, milloin oli nähnyt kaikki teokset! Vaikka näyttely oli avoin koko perheelle, ihan pienemmille jotkin työt eivät soveltuneet. Mielestäni kuitenkin museotila sisuksineen oli upeinta mitä olen taidemaailmassa koskaan nähnyt, ja vaikka itsessään paikka oli mieletön, joka ikinen näytillä ollut työ oli itsessään hieno piissi. Jokainen työ oli varmasti tarkkaan valittu näytille.

Pari tuntia vierähti nopeasti suuressa museossa, mutta pian oli jatkettava eteenpäin, sillä edessä oli kolmisen sataa kilometriä ajettavaa mutkaisella vuoristotiellä kohti länttä ja Strahanin rantakylää (ylläolevassa kartassa nro 4). Mainittakoon tässä vaiheessa kuitenkin että Mona-museo oli kyllä upeinta mitä Tasmanialla oli tarjottavana, joten jos vaan suinkin ikinä suuntaat Australiaan ja Tasmaniaan, tämä on pakko nähdä!!

Pian jatkettuamme matkaa vastaan tuli joki, missä lapset hyppivät laiturilta veteen. Itsekin teki mieli mennä uimaan, oli kuitenkin sen verran lämmintä, mutta oli pakko päästä eteenpäin tiellä.

Alkuun tie oli suhteellisen leppoisaa ajettavaa keskellä ei mitään. Pelloilla pyöri lehmiä ja lampaita, ja valitettavan usein tiellä tuli vastaan auton alle jäänyt wallabee, kenguru, vompatti tai tasmanian paholainen. Tie muuttui pian kovin vuoristoiseksi ja mutkaiseksi, joten matka taittui hitaammin kuin mitä olimme alun perin ajatelleet ja mitä navigaattori meille kertoi. Emme kuitenkaan ottaneet paineita reissaamisesta ja matkan etenemisestä, vaan pysähdyimme välillä katselemaan maisemia.

Yksi pysähdyspaikka oli Lake St Claire suurinpiirtein matkan keskivaiheilla. Kauniin järven rannalle oli rakennettu telttailijoiden ja patikkamatkailijoiden "tukiasema", ja parkkipaikalla olikin pitkä rivi asuntovaunuja ja -autoja.

Matka jatkui vuorien yli kohti länsirantaa. Seitsemän aikaan illalla pääsimmekin paikanpäälle Strahaniin, joka on suosittu kohde reppumatkailijoille. Ihmettelen kyllä miksi, sillä jopa reppumatkailijoille tarkoitettu yöpymispaikka oli yllättävän kallis, 95 dollaria meiltä molemmilta per yö, joka ei edes sisältänyt omaa kylppäriä. Mitäpä tuosta, oli kuitenkin halvin vaihtoehto.

Ei oltu syöty koko päivänä oikeastaan mitään joten suunnattiin rantaan syömään aivan mielettömän hyvää seafood-pastaa. Kello oli sen verran että riennettiin hiekkarannalle katsomaan auringonlaskua - se oli kuitenkin ainoa kerta kun oltiin länsirannikolla yhtään missään täällä päin maailmaa. Ja kaunis se auringonlasku olikin!

Eipä siinä, odoteltiin että pimenee täysin ja käytiin katsomassa eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivasta. Ai että miten upea se onkaan! Etelänristi, ja kaikki miljoonat muut tähtikuviot. Milky way on kyllä jotakin sellaista, mikä on pakko nähdä jos tänne puolelle maailmaa joskus matkustaa. Suomessa nähtävä tähtitaivas on vain ne rippeet mitä tältä puolelta palloa on jäänyt.

Minne Micra vie meidät seuraavana päivänä? Siitä taas myöhemmin :)

Tasmania vol 1: Hobart ja Port Arthur

2012-01-26T12:59:00.002+02:00

Hyvää Australiapäivää! Juuri pari tuntia sitten päästiin kotiin Tasmanian-reissulta, jolle lähdimme sunnuntaina. Voi apua miten upea se pikkusaari onkaan! Heti näin kättelyssä voisin sanoa, että ehkäpä parasta antia mitä Australialla on tarjota, mikäli pitää autossa istumisesta, kauniista maisemista sekä meren äärellä että sisämaassa, ystävällisistä ihmisistä sekä sopivan lämpimästä ilmastosta. Saimme kylläkin kuulla, että sää on nyt ollut erittäin hieno ja keskimääräistä lämpöisempi, joten uskoisin että normaalisti Tasmanian kesä on yhtä epävakainen ja viileähkö kuten Suomen kesätkin.

Mainittakoon näin alkuun, että koko matka meinasi tyssätä heti alkutaipaleella. Olimme varanneet aamuvarhaiset lentoliput, ja kun istahdimme aamuviideltä auton kyytiin tuossa pihassa täysin unenpöpperössä, auto ei ottanut käynnistyäkseen. Isäntä kertoi että ei ollut ensimmäinen kerta kun Sininen Ratsu ei suostu yhteistyöhön, joten ei auttanut muuta kuin ottaa lennosta taksi ja matkata Melbournen lentokentälle.

Päästiin kuitenkin ihan kivasti perille Hobartiin, Tasmanian suurimpaan kaupunkiin, joka sijaitsee etelärannikolla. Tunnin ja viidentoista minuutin lento meni siinä hujauksessa, kun oli tottunut normisti lentämään vähintään 9 tuntia putkeen. Olimme varanneet vuokra-auton etukäteen, mutta koska se oli saatavilla vasta yhden aikaan päivällä, oli pakko suunnata kaupungin keskustaan lentokenttäbussilla joka maksoi 16 dollaria per naama (n. 13 euroa). Jätimme etukäteen varattuun hotlaan suurimmat tavarat ja suuntasimme aamiaiselle meren ääreen. Oltiin muutenkin varattu vain ensimmäiseksi yöksi hotelli, sillä emme olleet vielä varmoja, minne suuntaamme viiden päivän reissun aikana.

Ei siis oltu suunniteltu kovinkaan tarkkaan minne mennään viiden päivän aikana. Tässä pähkinänkuoressa, miten matka taittui:

Alkuperäinen ajatus oli, että ensimmäisenä päivänä käymme Port Arthurissa kaakkoisrannikolla (kartassa nro 2) ja tutustumme muutenkin Hobartiin (kartassa nro 1), toisena päivänä ajettais aamusta Grantoniin pohjoisemmas (kartalla nro 3) missä sijaitsee mielestäni ehkä maailman upein uuden ja vanhan taiteen museo Mona, ja saman päivän aikana suuntaamme länsirannikolle Strahaniin (kartassa nro 4). Kolmantena päivänä suunnattiin Launcestoniin (kartassa nro 5). Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä itärannikolle, mutta oltiin ajettu niin paljon jo että päätettiin ottaa kaikki ilo irti Launcestonin lähialueista ja jäimme vielä viimeiseksi yöksi sinne, joten kotiinpaluupäivänä ajoimme suoraan Hobartiin koska lento lähti vasta kahden jälkeen päivällä.

Kaiken kaikkiaan tuli ajettua n. 1100 kilometriä vajaan viiden vuorokauden aikana, ja n. 300 km päivässä tuntui hyvältä annokselta kerralla, sillä ehdimme tekemään muutakin päivän aikana kuin vain istumaan autossa.

Ensimmäisenä päivänä siis tutustuttiin Hobartiin, ja keskustan kävelykadulla oli ihan Maurice-vompattiveistos, jonka kyytiin oli pakko päästä! :)

Tutustuttiin myös paikalliseen kirkkoon:

Hobart on Melbourneen ja Sydneyyn verrattuna niin pieni, että lähdettiinkin suit' sukkelaan kohti kaakkoisrannikkoa ja Port Arthuria, joka tunnetaan 1800-luvun vankilasiirtolana. Matkan varrella kuitenkin tuli vastaan aivan mielettömän hienon näköinen "raitaranta", jossa oli vuorollaan hiekkaa ja vettä pitkälti monta sataa metriä merelle päin.

Rannalla oli ihania simpukoita, joita poimin muutamia. Ajattelin tehdä niistä rannerenkaan muistoksi matkasta.

Perillä Port Arthurissa odottivat upeat maisemat hienolla säällä ja yli 30 erilaista vanhaa vankilasiirtola-ajan rakennusta, jotka olivat enemmän tai vähemmän rappeutuneessa kunnossa. Paikalla oli myös sisämuseo, joka oli rakennettu yhteen rakennuksista. Talo oli sisustettu vanhaan 1800-luvun malliin.

Alue oli toiminut vajaat 50 vuotta 1800-luvulla vankilasiirtolana jonne tuotiin 9-vuotiaista vanhuksiin asti erilaisia rikollisia Englannista asti. Vangit mm. työskentelivät rakentaen erittäin laadukkaita laivoja.

Kokonaisuudessaan museoksi rakennettu alue oli hieno kokemus - sisäänpääsy maksoi muistaakseni 25 dollaria (n. 20 euroa), eikä tällä kertaa suomalainen ajokorttini toiminut opiskelijakorttina (jolla olisi päässyt museoon muistaakseni 15 dollarilla). (Viimevuonnahan kokeilin onneani ajokortillani yhdessä paikallisessa eläintarhassa, jonne opiskelijat pääsivät alennettuun hintaan, ja temppu onnistui. Täällä muutenkin kannattaa kokeilla ajokorttia vastaavissa tilanteissa, sillä monissa paikoissa saa mojovan alennuksen kun leikkii olevansa opiskelija, pinkillä ajokortilla varustettuna tietenkin).

Hintaan sisältyi oppaan kanssa kiertely alueella sekä pikkuristeilijällä kiertely saaristossa, jota säesti opas koko matkan ajan, tottakai. Oppaan tarinat olivat kyllä hyvin mielenkiintoisia - oli jännää kuulla tarinoita mm. hyvin pienestä hautasaaresta jonne oli haudattu kymmeniä tuhansia vankeja, vankien pakomatkatarinoita, sekä muita kertomuksia 1800-luvulta.

Hautasaari:

Oppaan kanssa kiertelyä rakennuksissa:

Hitsit, että eka päivä Tasmaniassa olikin jännittävä. Port Arthurin nähtyämme suuntasimme takaisin Hobartiin ja puhtaisiin lakanoihin hotelliin.

Huomenna toinen osa Tasmanian reissusta. Ei kannata missata, sillä se sisältää mielestäni Tasmanian parhaimman palan, juuri vuoden täyttäneen Museum of Old and New Art - Mona:n!

Melbournen 'Australian Open'

2012-01-19T05:41:00.000+02:00

Nähtiinpä sitten sekin päivä kun meikäläinen istuu katsomassa jotakin urheilulajia paikanpäällä! Eilen vietettiin koko ilta vuosittaisessa Melbournen keskustan tuntumassa järjestettävässä Australian Openissa. Kaksi viikkoa kestävät tennisfestivaalit ovat kyllä varsinaiset festivaalit, sillä tenniksen katselun lisäksi alueella voi syödä ravintoloissa, hengailla baareissa, katsella erilaisia bändejä ja muita esiintyjiä sekä harrastaa kaikenlaisia muita aktiviteetteja.

Päivä oli mitä kaunein ja päästiin paikanpäälle kuuden pintaan Luken, Mattin ja Eleanorin kanssa. Iltalipun hinta, jolla pääsi katsomaan kello viiden jälkeen kaikkia pelejä paitsi illan pääottelua, maksoi vain 25 dollaria (n. 20 euroa).

Katsoimmekin miesten nelinpelin kokonaan, Brasilia vastaan Kolumbia. Hurrasin Brasilian puolesta, mutta Kolumbian pojat nappasivatkin voiton. Koko peli oli alusta alkaen erittäin tiukka ja ihan jännitti pelaajien puolesta, miten pelissä käy.

Iloinen pelinseuraajatiimi:

Aurinko laskikin puoli yhdeksän aikaan ja katsoimme hetken erästä peliä joka ei niinkään kiinnostanut, mutta koska jonot illan toiseen pääpeliin oli aika pitkät, oli pakko tappaa aikaa jotenkin. Myöhemmässä vaiheessa päästiinkin katsomaan televisioitavaa miesten kaksinpeliä, jossa Kypros otteli Sveitsiä vastaan. Kyprosta hurrattiin viimeiseen asti (onhan Luke kuitenkin puoliksi kyproslainen) mutta valitettavasti sveitsiläinen voitti kuitenkin.

Fiilis kentillä oli mahtava, vaikkei mistään finaalista ollutkaan kyse. Yritin äsken ladata videota mutta jostain kumman syystä se ei latautunut tänne... mihinhän se oikeen katosi. Joka tapauksessa, todella hieno kokemus! Suosittelen kaikkia tähän aikaan vuodesta täällä päin reissaaville tällaista tennisiltaa, vaikkei olisikaan kiinnostunut urheilusta. Itseäni harmitti kun Jarkko Nieminen pelasi maanantaina mutta joutui keskeyttämään, joten en nähnyt suomalaista peliä ollenkaan, mutta minkäs sille mahtaa. Hauskaa oli silti!

Tukka hyvin, kaikki hyvin

2012-01-15T01:57:00.003+02:00

Nyt täytyy avautua sellaisesta aiheesta, mistä en yleensä puhu blogissani. Nimittäin ulkonäköasioista. Netti on kauneus- ja muotiblogeja täynnä joten en ole kokenut niihin asioihin tarttumista kovinkaan jännittäväksi ja tärkeäksi omalla kohdallani (ja mitäpä minä noista aiheista muutenkaan tietäisin), mutta nyt on tapahtunut jotakin sellaista, miksi minun on nyt vain pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Tarkemmin sanottuna hiuksista.

Nimittäin 10 vuotta sitten isältä saamani hiustenkuivaaja on nyt vihdoin ja viimein puhaltanut viimeisen lämpimän puhalluksen.

Tämä kaunis hopeanvärinen Rowenta Silencer oli ensimmäinen hiustenkuivaaja mikä minulla on koskaan ollut. Keväällä 2002 kun olin juuri saamassa valkolakkia päähäni, päätin siirtyä blondista ylipitkästä permanentatusta pehkostani suklaanruskeaan suoraan tukkaan. Ja niin se on ollut siitä hetkestä lähtien tähän päivään saakka, ja luultavasti mikäli minulta nyt kysytään, hamaan tappiini saakka. Ja koska kaikilla "aikuisilla naisilla" (silloin 18-vuotiaana olin toki aikuinen jo...) oli hiustenkuivaaja, minullakin piti olla ja niinpä suunnattiin paikalliseen hiustenkuivaajia myyvään liikkeeseen isäni kanssa.

Ja nyt, melkein kymmenen vuotta jaksettuaan kuivata paksua tukkaani, Silencerini antoi periksi. Mutta paljon se on nähnytkin. Se on reissannut useissa maissa mukanani, sillä en ole koskaan voinut luottaa siihen että matkakohteessa olisi hiustenkuivaaja. Nimittäin tukkani on aivan kamala, mikäli annan sen kuivua luonnollisesti ilman kuivaajaa.

Olen iloinen, sillä niin monet kerrat olen saanut kuulla, kuinka kauniit hiukset minulla on. Olen erittäin onnekas, sillä pääni todella on niin paljon tukkaa, että sitä saa harventaa aikamoisella otteella joka kerta kun käyn kampaajalla. Joka ikinen kerta kun sitä värjätään uuden kampaajan toimesta, saa kampaaja lähteä tekemään uutta väriannosta sillä väri loppuu aina kesken.

Mutta ihan niin yksinkertaista se ei ole yrittää (ja nimen omaan paino sanalla yrittää) pitää tukkaa hyvässä kunnossa, varsinkin kun se on pitkä (tai edes niin "pitkä" kuin se minulla tällä hetkellä on... onhan niitä pidempiäkin nähty). Joka ikinen kerta kun on tiedossa matka, täytyy pitää huolta siitä että sopivaa shampoota ja hoitoainetta on tarpeeksi mukana, sillä ei ole mitään takeita siitä että matkakohteesta löytyisi niitä samoja aineita. Ja niin, voit vain kuvitella millanen murheenkryyni pääpehkostani on tullut tämän reissun aikana, joka kestää kolme kuukautta. Ei mitään tsäänssiä että olisin tuonut Suomesta asti kolmen kuukauden hiustenpesuaineet.

Ylipäätään sopivan shampoon ja hoitoaineen löytäminen on ollut vuosien tuskan ja kokeilujen takana. Käytin pitkään erästä shampoota joka piti hiukseni hyväkuntoisena, mutta vuosien saatossa siitä jotenkin lähti se yty pois. Vaikka pesin hiukseni kolmeen kertaan, tuntui ettei siitä saa mitenkään puhdasta.

Mutta sitten tapasin Stockalla pojan, joka jakoi ilmaisia näytteitä uudesta shampoo- ja hoitoainesarjasta, nimittäin Aussiesta. Olin innoissani sillä olin kuullut siitä muutamilta kavereilta, mutta vasta viime syksyn kynnyksellä sitä alettiin myymään Suomessa. Tästä sarjasta löysinkin seuraavat hyvät shampoot ja hoitoaineet, mitä ikävöin tällä hetkellä suunnattomasti.

Nimittäin. Aussie-hiustenhoitosarja ei ole australialainen! Voitko kuvitella. Niin tätä sinisilmäistä kuluttajaa viedään taas kuin pässiä narussa. Olin niin varma että se on täkäläinen tuote, mutta ei suinkaan. Kun tsekkaa tuotteen sivut, Australia ei ole valittavissa maista. Olen kysellyt tuotteiden perään erilaisissa kampaamoliikkeissä, mutta kukaan ei ole kuullutkaan tuotesarjasta.

Meinasi tulla itku ja poru. Olen ostanut kolmea erilaista shampoota ja hoitoainetta täällä ollessani kunnes löysin jonkinlaisen vaihtoehdon tukalleni. Näillä on nyt mentävä vielä toinen puolisko reissusta kunnes pääsen kotiin omien lempparihiustenhoitotuotteideni pariin.

Toinen ongelmatekijä hiuksilleni on ilmankosteus. Hiuksistani tulee kuumassa ja kosteassa ilmastossa lähes samanlainen pehko kuin Frendien Monicalla Barbadoksen-reissulla. Onneksi täällä Melbournessa ei ole niin kuumaa ja kosteaa ettenkö pystyisi elämään sovussa hiusteni kanssa, mutta pohjoisen Cairnsissa missä olimme viikon joulukuussa, tukkani oli aivan järkyttävä ja se piti pitää kiinni oikeastaan koko ajan.

Oliskohan tässä nyt tarpeeksi tästä aiheesta tällä kertaa? Lyhyesti sanottuna: ei ole helppoa olla ison tukan omistaja. Niin monet kerrat olen vannonut että ajan pääni kaljuksi monenlaisissakin tilanteissa, mutta siihen en taida uskaltaa ihan noin vain. Lyhentämistäkin olen suunnitellut, mutta jotenkin en vain uskalla, vanhasta tottumuksesta. Mutta mikäli jollakin on jotakin vinkkiä hiusmallien yms suhteen, mikä sopisi isotukkaiselle tytölle, otan ilomielin ehdotukset vastaan!

Tukkaterveisin, Jemmutti

Lastenkekkerit

2012-01-08T11:08:00.001+02:00

Tänään saimme osallistua pikku-Sophien 1-vuotissynttäreille sekä kastejuhlaan. Luken ystäviin kuuluvan pariskunnan toinen tytär sai nimekseen Sophie Kate paikallisessa katolisessa kirkossa, jonne oli kokoontunut pariskunnan perheiden lisäksi ystäviä ja muita omaisia. Sophien lisäksi yhtä aikaa kastettiin toinen tyttö sekä poika.

Sophie täyttää vuoden ylihuomenna joten perheen kotona oli paikalliseen tapaan grillijuhlat, jonne meidätkin oli kutsuttu. Veimme lahjaksi lelujen sijasta kaksi lastenkirjaa, sillä olimme juuri viime viikolla nähneet ne suuret lahjakasat, mitä tyttäret olivat saaneet jouluna.

Koko viimeyön satoi kuin saavista, mutta onneksi päivällä sää kirkastui ja pystyimme viettämään aikaa perheen kodin takapihalla grillaten ja jutellen. Lapsia oli ihan mieletön määrä: Luke on niitä harvoja tästä ystäväpiiristä, jolla ei ole vielä omia lapsia. Nuorin juhliinosallistuja oli seitsenviikkoinen ihana pieni tyttö:

Yksi lapsista ;) :

Päivä oli oikein onnistunut. Ruoka oli hyvää, ja sain tutustua uusiin ihmisiin taas kerran. Oli mielenkiintoista seurata lapsellisten perheiden säätöä pihalla. Vaikka ystäväpiiriini kuuluu lapsellisia kavereita, lähimmät ystäväni Suomessa kuitenkin ovat vielä joko sinkkuja tai vasta seurustelevia pariskuntia joilla ei ole minkäänlaista tarvetta vielä suunnitella perheenlisäystä. Siksikin päivä oli siis erikoinen, mutta onhan näitä lapsia tämän reissun aikana nähtykin - Luke varoitteli jo etukäteen että näin tulee olemaan, mutta enpä olisi uskonut että ihan tällaiseen lastentarhaan olisin ikinä joutunut! :D

Vihdoin työn touhussa

2012-01-05T08:36:00.002+02:00

Nyt on lomat lusittu ja pääsin muutama päivä sitten vihdoin ja viimein työn touhuun. Vaikka olenkin kolme kuukautta keskellä Australian kesää, se ei suinkaan tarkoita sitä että surffailisin ja ottaisin arskaa koko sen ajan. Kuten aiemmin mainittu, minulla oli (selkeä) suunnitelma siitä, mitä tulen täällä tekemään, kun alkaa olemaan sellainen olo että pitäisi päästä takaisin töihin.

Vaikka valmistuin puolitoista vuotta sitten tekstiiliartenomiksi, olen työskennellyt lähinnä freelancer-graafikkona, ja voi jummi miten paljon töitä onkaan riittänyt. Valitettavasti tämä on myös tarkoittanut sitä etten ole oikein päässyt vapauttamaan villiä luovuuttani vaan päiväni ovat vierähtäneet tietokoneruutua tuijottaen. Koska sain mahdollisuuden pitää pitkän loman, halusin sen käyttää jollakin tavalla hyödyksi tässä ongelmassa: päätin alkaa järjestelemään omaa näyttelyä, jonka pidän mahdollisesti vasta Suomeen palattuani.

Tein viime keväänä ystävieni uuteen kotiin eräänlaisen uniikin ristipistotyön, ja sekosinkin tästä menetelmästä niin, että haluan täyttää mahdollisen näyttelyni tällä tekniikalla (ainakin suurimmalta osalta). Ihan perinteisistä materiaaleista ei ole kuitenkaan kyse, vaan haluan yhdistellä erilaisia kovia taustoja perinteisen valkoisen kankaan sijaan. Valitettavasti en ehtinyt käymään ystävilläni sen jälkeen kun työ oli ripustettu seinälle, joten en ole päässyt vielä postaamaan aiheesta, mutta ehkä myöhäisemmässä vaiheessa sitten kun olen palannut Suomeen ja ehkä päässyt ottamaan pari kuvaakin.

Tässä spoilerikuva ensimmäisestä työstä, jonka tekstiosuuden sain juuri valmiiksi. Rakastan erilaisia tekstejä ja typografiaa, ja samasta syystä myöskin aikoinaan hurahdin graffiteihin. On siis erittäin todennäköistä, että työt tulevat olemaan täynnä erilaisia tekstejä, jotka ovat olleet lähellä sydäntäni näinä jänninä aikoina kun pitäisi päättää tulevaisuuden olinpaikkansa. Jännitystä, epätietoisuutta, iloa, surua, ajatuksia siitä mitä käyn juuri nyt läpi.

PS. Ihanaa kun on tekemistä eikä vaan tartte lomailla ^____^

Olinda - Melbournen vuoristossa

2011-12-29T14:11:00.000+02:00

Eilen aamulla mietittiin herätessämme että mitä ihmettä tänään voisi tehdä. Oli kaunis aurinkoinen, ei niin kuuma päivä, ja Luke ehdotti että lähdetään käymään lounaalla Melbournen vuoristossa. Kyseessä oli sama vuori jolla kävimme rielu viikko sitten "1000 stepsillä", joka käytännössä tarkoitti lenkkireittiä jossa oli reilu tuhat askelmaa, jotka eivät olleet niinkään matalia vaan oikeasti niitä kiivetessä tuli hiki.

Lähdimme siis ajelemaan kohti sademetsää. Söimme Olindan kylässä pienessä ravintolassa, ja jatkoimme matkaa eteenpäin William Ricketts Sanctuaryyn, joka käytännössä oli ulkoilmagalleria. Minulla ei ollut minkäänlaista hajua etukäteen siitä paikasta, mutta ilmainen galleriakierros sademetsässä oli ihan uskomattoman upea.

William Rickett oli 1898 syntynyt taiteilija, joka teki savimassasta erilaisia ihmishahmoja. Tämä galleria oli lähes kahden hehtaarin kokoinen sademetsäpala, jonne Rickett oli istuttanut töitään yhdistäen ne luontoon. Metsässä oli myös hänen kotinsa ja työpajansa uuneineen missä hän valmistin työt. Työt käsittelivät lähinnä Australian alkuperäisväestön, aboriginaalien, elämää ja "valkoisen" väen raa'asta mantereen valloittamisesta. Jotkut töistä olivat surullisia, mutta silti kauniita.

Hänen kodistaan oli tehty osa galleriaa, tässä pala hänen uunistaan:

Galleria päärakennus:

Puut olivat uskomattoman korkeita, mahtoivat olla erittäin vanhoja:

Päivä jatkui leppoisasti autolla ajellen takaisin kaupunkiin ja käyden syömässä Luken opiskelukaverin, Charlien ja hänen perheensä kanssa. Viime vuonna tapasin heidät myös, ja silloin syntyikin perheen nuorimmainen tytär, joka oli nyt jo lähes kävelyiässä. Hänen kastejuhlansa on tammikuun alkupuolella, jonne meidätkin on kutsuttu. Juhlia siis riittää :)

Tänään käytiin hieman grillailemassa Chrisin ja Clairen luona, joilla on pariviikkoinen Sybilla-tytär. Vauvoja siis riittää lähes kaikilla tuttavapariskunnilla... niin se elämä vaan menee eteenpäin. Itselläni ei todellakaan ole vauvakuumetta vielä, mutta kyllä näiden perheiden keskellä ollessa on tullut mietittyä, että ehkä minäkin joskus perustan perheen.

Ehkä.

Joulupäivä sukuloiden

2011-12-26T08:22:00.001+02:00

Selvittiin kuin selvittiinkin joulusta kunnialla ja mukavissa merkeissä! Jouluaatto ei tosiaan ollut kummoinen, koska sitä ei täällä varsinaisesti juhlita. Joulupäivä oli kuitenkin actionia täynnä ja jäikin hienoja muistoja eilisestä. Lounas tuli vietettyä Luken isän luona, myös Luken nuorempi veli Julian oli mukana, jonka näinkin ensimmäistä kertaa vasta tämän reissun aikana.

Lounaan jälkeen siirryimme Luken äidin siskon perheen kotiin, jossa muu suku oli päässyt juuri jälkiruoan pariin. Kuten Suomessa, myös täällä joulu on yhtä syömistä ja koko iltapäivän ja illan saimmekin maistella mitä hienoimpia täkäläisiä jouluruokia ja -makuja. Koti oli oikein kaunis, ja sinne mahtui useampia setiä, tätejä, serkkuja, pikkuserkkuja, mummoja ja pappoja. Oli mielenkiintoista tutustua Luken sukuun, mutta näin myös useita henkilöitä joihin olin tutustunut jo edellisen reissun aikana.

Ihmiset olivat kovin kiinnostuneet taustastani ja kyselivät kaikenlaista Suomesta. Viime vuoden "paljon on Suomen asukasluku" -kysymys kävi taasen kovin tutuksi ja toki näin joulunaikaan juttelimme monien kanssa joulupukista, hänen asuinpaikastaan ja poroista. Moni joutui pettymään kun kerroin että eteläisessä Suomessa missä asun ei tällä kertaa saatu valkoista joulua, ja olivat ihmeissään edellisvuosien -25 asteen pakkasista. On nämä kaksi maata niin erilaisia keskenään.

Illan mittaan keräännyimme yläkertaan joulukuusen lähettyville avaamaan lahjoja, ja myös minä sain yhden paketin Luken äidiltä, joka olikin pieni rintaneula jossa oli yhdistetty tekstiiliä, puuta, kasvin lehteä ja helmiä, on ilmeisesti jonkun paikallisen taiteilijan luomus. Julien kanssa tulikin juteltua paljon, ja hän ehdottikin erilaisia näyttelyitä lähimailta, joihin kannattaa mennä tutustumaan mukaanlukien tekstiilinäyttely, joka on jossakin paikallisessa näyttelytilassa tällä hetkellä (hitsi kun en nyt muista että missä, pitääkin ottaa selvää).

Itse vein taloon viemisiksi Ikean Glögiä ja Fazerin suklaakonvehteja jotka menikin nopeasti kaupaksi sukulaisten kesken.

Sää olikin sitten hieman huonompi kuin mitä se on tähän mennessä matkani aikana ollut. Vettä tuli kuin saavista lähes koko päivän ja ukkonenkin jyrähteli välillä. Tänään katsoimme uutisista, miten jossakin päin kaupunkia oli tullut golfpallon kokoisia raepalloja, mutta itse emme päässeet niistä osallisiksi. Lähtiessämme ilta yhdeksän aikaan kotia kohti taivas oli äärimmäisen kaunis, ja sadekin oli lakannut. Päivä oli mennyt oikein putkeen ja vaikkei meidän oma perhe Suomessa suurta sukujoulua koskaan vietäkään, tuntui tällä kertaa kuitenkin siltä että olin yksi suuresta perheestä ja hyvin voisin sulautua joukkoon pidemmäksikin aikaa tähän sukuun. Perhe ja koko suku oli erittäin mukavaa porukkaa ja toivon, että tapaan heidät vielä myöhemminkin, mielellään useampaan kertaan.

Joulua Australiasta

2011-12-24T13:14:00.000+02:00

Kaksi viikkoa on sujunut lupsakasti. Ollaan käyty kyläilemässä Luken ystävien luona, käyty hautausmaalla muistamassa hänen Kyproslaisia isovanhempiaan jotka molemmat menehtyivät viimeisen vuoden aikana, grillattu, käyty rannalla ja tällä hetkellä katsotaan vuosittaista jouluaattokonserttia joka tulee suorana jostakin päin tätä kaupunkia. Olo ei ole yhtään jouluaattomainen, mutta tällä hetkellä kupissa on viimeinen satsi paikallisesta Ikeasta haettua ruotsalaista glögiä. Jotakin siis on suomalaisesta joulusta täällä, mutta kyllä tämä ilmasto taitaa tehdä sen, ettei tunnu oikealta joululta yhtään.

Mutta mutta. Vaikka nyt sanoin ettei tunnu "oikealta" joululta yhtään, onhan tämäkin tietynlainen joulu kuitenkin. Sitä muistelee lapsuuden jouluja jolloin ei ollut puhettakaan että olisi lunta, Japanissa kun asuttiin. Juteltiin juuri isännän kanssa joulukonsertissa lauletuista joululauluista, joka toisessa kun on kyse valkeasta joulusta ja lumesta. Vaikka tyyppi on viettänyt kaikki lapsuutensa joulut Australiassa, ei hän osannut miettiä niinkin vähäpätöistä asiaa kuin että missä lumi viipyy joulunaikaan. Joulu se on joka tapauksessa, olipa missä päin maailmaa tahansa, kylmässä tai lämpimässä.

Kyllä mä mieluummin täällä olen 30 asteen lämmössä kuin lumettomassa, kylmässä ja pimeässä Suomessa. Tuleeko tästä lämpöisestä joulusta tulevaisuudessa perinne kohdallani? Se jää nähtäväksi.

Oikein rauhaisaa valon juhlaa itse kullekin blogini lukijalle! Olkoon tuleva vuosi täynnä positiivisia asioita :)

Cairns: Junalla vuoristoon

2011-12-17T04:31:00.000+02:00

Kuumuudesta ja hikoilusta huolimatta halusimme tehdä jotakin jännää Queenslandin matkalla ja päätimme mennä ylös vuoristoon vanhanaikaisella junalla, joka osoittautuikin oikein hauskaksi matkantekovälineeksi, vaikkei ilmastointia siitä löytynytkään. Kahden tunnin matkan aikana näkyvät maisemat olivat uskomattoman upeat. Ylhäällä perillä odotti pieni Kurandan kylä, josta löytyi ravintoloita, turistikrääsää ja eläintarhoja.

Takaisin kaupunkiin olisi päässyt "köysiratakapselilla", ja kovin jännittävältä se näyttikin ja varmasti maisemat olisivat olleet upeat korkeammalta, mutta päätimme jättää sen väliin sillä kärsin ahtaanpaikan kammosta ja kapselit olivat kovin pieniä. Tulimme tylsästi takaisin bussilla, ja viikon ainoa pienen pieni sadekuuro yllätti meidät. Naureskelimme ja muistelimme viime vuoden Queenslandin matkaa, jolloin koko viikon satoi lakkaamatta ja aurinkoloma ei ollutkaan niin aurinkoinen. Onneksi tällä kertaa kävi parempi mäihä sään puolesta.

Tässä muutamia kuvia reissun varrelta, olkaapa hyvät:

"Da, da. Njet, njet!"

Australia vol 2: Vihdoin LOMA.

2011-12-15T12:56:00.000+02:00

Äkkiäpä tämä aika kuluu kun loman makuun pääsee. Lopettelin työt jo marraskuun loppupuolella ja reilun viikon verran pääsin järkkäilemään asioita ennen reissun alkua. Kahdenksan päivää on ehtinyt jo kulumaan Australiaan saapumisestani, ja päästyäni perille tuntui siltä etten olisi ollut hetkeäkään poissa, vaikka viime käynnistäni on jo yli 10 kuukautta. Luke on ihana edelleen ja Melbourne ihanan leppoisan lämmin näin kesän kynnyksellä.

Jos joltakin on jäänyt hokaamatta, miksi olen Australiassa: otin kolmen kuukauden loman oman yritykseni pyörittämisestä ja vietän koko sen ajan täällä Melbournessa, sumplien tulevaisuuden kuvioita. Ottaako suuri askel kohti tuntematonta ja asettua aloilleen tänne (tai jonnekin muualle) paikallisen miehen kanssa? Samalla kun otan tästä aiheesta selvää, järkkäilen omaa näyttelyäni (koska eihän kolmea kuukautta kukaan pysty vain lomailemaan ja ottamaan aurinkoa - ihosyövänhän siitä saisi), jonka mahdollisesti pystytän vielä tällä hetkellä tuntemattomaan paikkaan vasta Suomeen palattuani, tai jos mitenkään mahdollista, pidän pikkuisen näyttelyn täällä. Vielä ei ole ihan selvillä mitä näyttelyyn tulee, mutta se selkenee tässä muutamien viikkojen sisällä. Aiheesta lisää sitten myöhemmissä postauksissa. Lähes yhtä varmaa kuin tulevat postaukseni on, että näyttely tulee keskittymään omaan alaani eli tekstiileihin, sillä en ole päässyt sitä puolta luovuudestani käyttämään kiireisen graafikontyöni vuoksi.

Löpinät sikseen, mihinkäs mä nyt jäinkään...

Niin, ei mennyt kuin pari päivää saapumisestani, kun lähdettiin kaksin Australian pohjoisosassa sijaitsevaan Cairnsin kaupunkiin pikkuiselle rantalomalle. Tässä kuvakooste reissusta, joka kesti viisi päivää. Saavuttiin siis juuri takaisin kotiin Melbourneen ja on hieno tunne kun netti toimii täydellisesti ja ei ole 34 astetta ja ilmankosteus 99 prosenttia, vaan pystyy jopa hengittämään normaalisti.

Ensimmäinen asia minkä huomasimme hotelliin saavuttuamme, oli se että parvekkeen alla sijaitsevat puut ovat täynnä lepakoita. Niiden ääntely oli sietämätöntä auringonlaskun aikaan, mutta muuten ne osasivat olla suhteellisen kiltisti.

Cairns kaupunkina on aika pikkuinen, eikä sen merenrannalla voi uida, tietääkseni saastumisen vuoksi. Sen sijaan keskustan tuntumaan on rakennettu "laguuni", joka oli täynnä polskuttelevia lapsia ja vähän vanhempaakin väkeä.

Saavuimme perille lauantaina, ja rannan bulevardilla oli markkinat käynnissä.

Sää oli koko reissun ajan aika tukala. Kosteusprosentti oli lähes sata jatkuvasti, eikä edes illalla auringon laskettua voinut kulkea rantabulevardilla hikoilematta.

Muuten päivät ovat sujuneet hotellin uima-altaalla, koska säät ovat olleet turhankin kuumia tehdäksemme juurikaan mitään. Yhtenä päivänä kävimme juna-ajelulla vuoristossa, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Joululahjaidea: kirjanmerkit

2011-12-04T16:09:00.001+02:00

Viimeinen ilta Suomessa, perheeni keskellä. Halusin muistaa perhettäni ennen pitkää reissuani ja valmistin heille Australian osavaltio-kirjanmerkit. Kun mietin millaisen lahjan voisin perheelleni antaa ennen matkaani, huomasin että Australiassa on osavaltioita yhtä monta kuin meidän perheessä on jäseniä eli 7. Länsi-Australia ja Queensland meni kahteen osaan sillä isoveljelläni on vaimo ja toinen pikkuveljeni on seurustellut saman tytön kanssa jo vuosia.

Laitanpa tässä samalla kuvakoosteen kirjanmerkkien tekovaiheista. Jos tästä löytyisi jollekin kiva idea joululahjaksi jollekin jollakin toisella aiheella :)

Valitsin eri värisiä kankaita joista leikkasin muottien eli tulostetun kartan mukaan eri muotoiset osavaltiot.

Liimasin vielä paperille kirjoitetut henkilöiden nimet keille kirjainmerkit kuuluu.

Lainasin ystäväni laminointilaitetta, mutta esimerkiksi suutareilla yleensä on laminointipalvelu. Helsingin rautatieaseman suutarilla taisi maksaa 8€ per A4-kokoinen laminointi, kun otin etukäteen hieman selvää, missä laminoinnin voisi tehdä. Nämä mahtuivat kaikki samalle A4:lle.

Palat oli helppo leikata, ja vielä rei'ittimellä reiät jokaiseen ja silkkinauha läpi, niin kirjanmerkki on valmis.

Taisi perhe tykätä. Ajatuksena tässä kun kuitenkin oli, että vaikka pyörittäis erillämme ympäri maailmaa, olemme kuitenkin aina yhtä perhettä. Ja mulle tuli tietty Tasmania, joka on irrallaan mannermaasta... välillä kun tuntuu siltä, että olen se joka on aina jossain muualla ja kuljen täysin omia polkujani. Niin, eihän sitä tiedä, miten tämä huomenna alkava reissu päättyy.

Jännää on.

Remontti: Vielä lisättävää kotiin

2011-11-30T20:46:00.001+02:00

Isäni kävi eilen tekemässä vielä viimeiset viilaukset kotiini, ja nyt se alkaa olemaan kokonaisuudessaan valmis (kiitos siitä, isä!). Yhtenä yksityiskohtana sain seinälle vihdoin ja viimein taulut, joissa on ystävistäni ja muista tärkeistä ihmisistä kuvia. Olen jo vuosia haaveillut vastaavasta kuvakollaasista, ja olin jo aikoja sitten päättänyt että sitten kun minulla on oma koti, yhdellä seinästäni on tällainen taulurykelmä. Olen pitkään kerännyt erilaisia taulunkehyksiä: jotkut ovat tarttuneet ostoskoriini erilaisista tarjouksista, jotkut ovat lahjaksi saatuja. Maalasin kaikki mustiksi ja nyt kokonaisuus näyttää eheältä mustavalkoisine kuvineen.

Vaikka olenkin nyt muutaman kuukauden pois, ovat ystäväni ja muut tärkeät kasvot varjelemassa kotiani sillä aikaa kun olen matkalla. Hyvä niin, vaikka löysinkin loistavan vuokralaisen! ^_^

Matka lähestyy: viimeisen viikon paniikki

2011-11-28T11:17:00.001+02:00

Viimeiset hetket Suomessa alkaa olemaan käsillä. Sain työhommat pakettiin viime viikon torstaina ja nyt olen yrittänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien kanssa. Koti on myös laitettava järjestykseen, sillä löysin vuokralaisen joka asettuu kalustettuun astuntooni koko kolmeksi kuukaudeksi jotka olen poissa. Pakkaaminen on tuottanut ongelmia: on hankalaa valita vaatteet, kengät, asusteet ja kaikki muu roina mitä olisi tarkoitus ottaa pitkälle reissulle mukaan. Tilannetta ehkä helpottaa hieman se, että tarvitsen mukaan vain kesävaatteita, sillä eteläisellä pallonpuoliskolla on nyt kesä. Mutta toisaalta, mikäli viime vuoden säät toistuvat, tarvitsen myös lämmintä vaatetta mukaan... hankalija juttuja nämä, varsinkin tytölle :D

Tällä viikolla pitää suorittaa pari projektia mutta muuten homma alkaa olemaan aika lailla hanskassa. Kansainvälinen ajokortti on haettu, passi on uusittu, viisumi haettu, opiskelumatskua hankittu (jottei ihan aika kävisi pitkäksi reissulla), tuliaisia haalittu, uusi läppäri hankittu, kroppaa yritetty muokata kesäkuntoon (yeah right, hiki on lentänyt 3-5 kertaa viikossa BodyCombat -tunneilla, mut miten musta tuntuu et oon ihan saman näköinen kuin puoli vuotta sitten), remppaa yritetty saada valmiiksi, duunit tehty suuntaan jos toiseen, kavereita nähty ja fiilistelty aika pitkälle jatkunutta Suomen syksyä. Ja mikä tärkeintä, glögiä ryystetty litra tolkulla, sillä sitä tulee ainakin ikävä suomalaisesta joulusta.

Lauantaina olisi tarkoitus siirtyä Hyvinkäälle vanhempieni hoiviin, ja sunnuntaina ystäväni tuleekin Meksikosta lapsineen, onneksi ehdin vielä heitä näkemään. Maanantaina 23:40 lähtee kone kohti Singaporea. Se ois sitten menoa.

Edel Cityyn lisää kirjoja

2011-11-22T20:29:00.001+02:00

Vein juuri tänään Kluuvin kauppakeskuksen Edel Cityyn lisää LoveLetters -kirjoja myyntiin. Hae pikaisesti joululahjaksikin soveltuva kirja tai useampikin, ennen kuin loppuvat! ^____^

Juhlan aika

2011-11-21T09:17:00.001+02:00

Kuva: Tuula Ylikorpi

Vielä kerran iso kiitos kaikille lauantaisiin Joonan 25-vuotissynttäreihin ja minun läksiäisiin osallistujille! Teitte illasta erittäin hienon ja muistan sen varmasti vielä hyvin, hyvin pitkään. Nyt on hyvä lähteä reissuun kun tietää, että mua varmasti odotellaan täällä vielä takaisinkin, ja toipa tulevaisuus mitä tahansa, tulen aina omistamaan ihanan ystäväkannan täällä Suomessa, joka jaksaa tukea ja turvata selustaani.

Kiitos, kiitos, kiitos!!

Erityiskiitos juhlaparivaljakon toiselle osapuolelle eli Joonalle. Olet tosi tärkeä ystävä ja tulen ikävöimään sua ihan mielettömästi. Pysy aina yhtä ihanana, eiks je :)

Kun on aika palkita itsensä

2011-11-06T16:48:00.003+02:00

Koko syksy on mennyt varsinaisessa sumussa taapertamisessa, töihin keskittymisessä ja itsensä heitteille jättämisessä. Viime viikolla kävin tutustumassa uuteen Kluuvin kauppakeskukseen, jossa tutustuin George, Gina & Lucy -merkkiin. Lähinnä hauskoja erivärisiä laukkuja myyvä, sekavat kotisivut omaava merkki (etten edes saanut kaivettua, mistä kyseinen merkki on kotoisin) on kolmisen kuukautta Kluuvissa ja sen jälkeen katselevat, jäävätkö vai riittääkö se tällä kertaa. Stockmannilta ainakin näitä laukkuja saa, mikäli oma liike sulkeutuu.

Ensimmäisellä kierroksella laukku sai jäädä liikkeeseen, mutta tänään käytyäni kääntymässä Kluuvin uudessa Edel Cityssä viemässä Love Letters -kirjojani myytäväksi, minun oli pakko käydä tsekkaamassa oliko ihastukseni kohde eli tämä ihana laukku vielä siellä. Ja siellä se oli. Mutta ei ole enää.

Joskus on vain ihan pakko palkita itsensä esimerkiksi ahkerasta työskentelemisestä tai ihan mistä vain, minkä vuoksi jonkun lahjan voisi itselleen ostaa. En kovin usein ostele kivoja juttuja, varsinkin jos ne ovat kovin kalliita, mutta tällä kertaa oli pakko panostaa laukkuun, johon mahtuu uusi tulevaa reissua varten hankkimani läppäri ja paljon muuta. Eehdoton käsilaukku lentokoneeseen siis.

Tällä kertaa näin sunnuntaina olen jopa innoissani huomisesta työpäivästä, kun otan uuden laukun käyttööni :D

Muistakaa tekin palkita iseänne silloin tällöin jollain spesiaalilla jutulla, niin elämä ei tunnu läheskään niin rankalta. Jaksaa taas painaa ihan eri tavalla, kun voi esim. kaivella uudesta laukusta tarvikkeita työpäivään :) (Tuo nyt kuulosti siltä että mut on helppo pitää tyytyväisenä krääsällä, mutta eihän se ihan niin ole. Mut käytännöllisten ja tarpeellisten asioiden ei tarvitse olla rumia tai kurjan näköisiä ;)

PS. Niin, unohtuipa painottaa, että Edel City tilasi siis lisää Love Letters -kirjojani ja nyt niitä on saatavana molemmista Helsingin liikkeistä, Fredalta ja Kluuvista. Useita värejä, käy nappaamassa omasi :)

Oma koti kirsikka.

2011-10-31T19:56:00.003+02:00

Noin, alkaa koti olemaa pikku viilausta vaille valmis! Nämä kuvat on jo kertaalleen esitelty tori.fi:n ilmoituksessa, jossa tarjoan asuntoani kalustettuna vuokralle 1.12.2011–29.2.2012 väliselle ajalle. On aika surkea fiilis jättää nätti asunto oman onnensa nojaan noinkin pitkäksi ajaksi näin heti alkuunsa, mutta toivon löytäväni sopivan vuokralaisen joka pitää kämpästäni hyvää huolta.

Erityisen innoissani olen edelleen tästä valkoisesta lattiasta, joka muutti asuntoni ilmeen aivan täysin aiemmasta.

Aluksi muuttaessani mietin että ei parvi taida olla ihan mun juttu, mutta jotenkin siellä on oppinut nukkumaan ja nyt tuntuu että se on sellainen turvapaikka minne on hyvä mennä piiloon kaikkia maailman pahuuksia. En säilytä siellä mitään muuta patjan, tyynyjen ja peittojen lisäksi, joten siellä on hyvä rauhoittua pitkän päivän jälkeen.

Jos tiedät jonkun, joka tarvitsee asuntoa Helsingin ytimestä juuri tuolle ajalle, vinkkaa ihmeessä :)

Remontti vol 4: Valmis keittiö

2011-10-30T16:14:00.000+02:00

En olisi ikinä uskonut, että näin pienen asunnon pintapuolinenkin remontointi voisi kestää näin kauan ja raastaa yleensä hyvin pitkäpinnaisen naisen hermoja näinkin paljon. Tai no, lopullisesti en ole menettänyt pinnaani tähän touhuun, mutta oletin vain etukäteen että tämä sujuisi ehkä hieman nopeammin kuin mitä nyt tähän olen käyttänyt aikaa. Kolme kuukautta sitten muutin tähän kämppään, ja asuntoni on edelleen loppuviilausta vaille valmis.

Onneksi remppamies-Make on ollut hyvin kärsivällinen sekä remontin, että minun suhteen. Olen tuntenut Maken yli kymmenen vuotta ja pelkäsin että tämä yhteinen projekti saattaisi pilata ystävyytemme kokonaan, mutta tällä hetkellä vielä näyttää siltä, että selviämme kunnialla hommasta ja voimme myös jatkaa ystävyyttämme yhtä kokemusta rikkaampana.

Alun perin keittiö oli aikamoinen pommi. Mutta kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa tätä asuntoa, tiesin heti että siitä saa kyllä ihan mukiinmenevän pikku keittokomeron, jossa voisi jotakin ruokaakin laittaa.

Tässä hieman kuvakollaasia siitä, mitä kaikkea pikku komeron eteen on tehty:

Koska en halunnut tavallisia kaakeleita edellisten tilalle, oli mutkan takana keksiä, mitä niiden tilalle voisi laittaa seinien suojaksi. Mieleeni juolahti akryylipleksi, jonka tilaamisessa meni tovi jos toinenkin, joten siksi remppaaminen onkin kestänyt niin kauan. Koska kyseinen yritys jolta tätä materiaalia saa ei suostunut tekemään pistorasiaa varten reikää helposti halkeavaan pleksiin, Maken piti tehdä reikä itse. Oli jännät paikat kun pelkäsin koko ajan, että pleksi halkeaa - tämä oli meinaan jo toinen akryylipala, joka minulle toimitettiin sillä ensimmäisellä kerralla kuski oli itse vahingossa halkaissut suurimman L:n muotoisen pleksin. (Siksipä hän oli kirjoittanut ihanan viestin pleksin suojamuoviin, "varovasti reijän kanssa" :D)

Ainoa harmillinen juttu reiän tekemisessä oli se, että se meni hieman omituiseen paikkaan huolimatta siitä, että mittasimme sen kohdan moneen otteeseen. Nyt kun pistorasian asentaa paikalleen, sen alapuolelle jää noin sentin levyinen kolo, mistä näkyy alkuperäistä seinää. Nyt pitäisi keksiä, miten sen saisi siististi umpeen. Oisko kenelläkään mitään ideaa tai vinkkiä?

Nyt on sitten (lähes) kaikki osat paikoillaan. Ompelin vielä "verhon" pesukoneen päälle, jotta allas ei näkyisi pesukoneen ja tason välistä. Vielä muutama pikkujuttu (kuten esim. pistorasian asentaminen siististi), ja keittiöni olisi vihdoin valmis! Johan tätä on odotettukin :)

PS. Ainiin, kaappien ovet menee vielä vaihtoon, mutta ehkä vasta keväällä. Nyt en oikein ehdi enää keskittymään asunnon kunnostamiseen kun enää viisi viikkoa jäljellä ennen lähtöä reissuun. Tämä asunto ois nyt tarjolla vuokralle kolmeksi kuukaudeksi kalusteineen päivineen 1. joulukuuta lähtien, anyone?

Kun kaikki ei mene niin kuin suunnittelee

2011-10-17T19:11:00.001+03:00

Elämässä tulee yllätyksiä. Ei se muuten olisi elämää, jos kaikki menisi niin kuin oli etukäteen ajatellut.

Juuri ohi mennyt viikonloppu oli ehkä kamalin mitä minulla on ikinä ollut. Tai no, eipäs lähdetä suurentelemaan, sillä kyse oli lähinnä perjantaista. Sain raitiovaunun avustuksella puhelimen näytön aivan säpäleiksi, eikä sekään ollut mukava tieto kuulla poliisilaitoksella tunnin odottelun jälkeen että uusi ajokorttini ei ole siellä vaan Hämeenlinnassa. Olen taistellut flunssaa vastaan jo reilun viikon ajan ja tuntui ettei mikään onnistu millään asteella, kun töissä on kova kiire ja stressiä on ihan tarpeeksi yhdelle tytölle.

Kaikista olotiloista onneksi selviää. Nämä ongelmat olikin vain pelkkiä nykymaailman materialistin kauhutilanteita, kun aika ei riitä poliisilaitoksella kykkimiseen pitkien työpäivien vuoksi ja uuden vastaavan puhelimen ostaminen ei sovi budjettiin, kun verottaja muistaa yrittäjää normaalia huomattavasti suuremmilla ennakkoveroilla itse tiedostaen sen, ettei talvella kolmeen kuukauteen tule rahaa mistään. Onneksi hän, johon olen ajatukseni kiinnittänyt ja tulevan talven matkani perustanut, muistutti että minussa pihisee vielä henki ja kohta, ihan kohta, saan pitää elämäni tauon tästä kaikesta hässäkästä ja saan keskittyä juuri siihen, mihin haluankin.

Seitsemän viikkoa enää. Siksipä hankin sandaalit, jonka merkkiä junttien krokotiilimerkiksikin kutsutaan.

Iltapäivällä kävellessäni kotiin Isorobaa pitkin huomasin kukkakaupan edessä kengurukukkatelineen. Sitä katsellessa teki mieli kiljaista, että aivan kohta halaan aitoa moista!

Ei anneta periksi vaikka koko maailma olisi itseä vastaan, aina tilanne voisi olla pahempikin. Tässä vaiheessa kun olen tekemässä ehkä elämäni suurinta päätöstä liittyen siihen missä ehkä tulevaisuuteni vietän, on hyvä huomata että ainakin jotkut ystävät ovat tukena, olipa tilanne mikä tahansa. Juuri tällaisissa tilanteissa puntaroidaan ystävyys - sitä joko ollaan hengessä mukana tai pienenkin vastoinkäymisen myötä annetaan periksi. Toisaalta on surkeaa huomata ettei aiemmin läheiset ihmiset enää välitä, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää tärkeänä niitä harvoja, jotka jaksaa vielä kuunnella ja tukea. Perhettä unohtamatta.

Syksy on perinteisesti aina ollut minua vastaan mutta minä en anna periksi. En nyt, en myöhemmin. Pidän mielessäni sen mikä on tärkeintä ja nautin elämästä. Siitä elämässä on kyse ^_^

Can't believe I'm doing this again

2011-09-25T21:39:00.000+03:00

Tiedätkö tunteen, kun jokin ajatus tai tunne ei jätä rauhaan? Se on lähes koko ajan mielessäsi, etkä oikein ole edes varma mitä siitä pitäisi ajatella. Tunne on jopa epävarma, eikä sinulla ole hajuakaan miten klaaraat tilanteen. Ehkä päätät kuitenkin, että siitä on otettava selvää sillä muuten se tekee sinut hulluksi, ja pelkäät että vanhempana kadut sitä, että jokin asia jäi kesken tai et ottanut selvää, mitä olisi tapahtunut, jos...

Päätin lähteä ottamaan selvää, josko sydän saisi edes jonkinmoisen rauhan tästä rauhattomuudesta, joka siellä on jo kalvanut jonkin aikaa. Australia kutsuu 5.12. ja pitää tämän hetkisten suunnitelmien mukaan minut siellä maaliskuun alkuun asti. Siihen asti ankaraa työntekoa ja vetämistä itsensä äärirajoille kunnes ansaittu loma alkaa.

Jännittää jo nyt :)

Remontti vol 3: Eteisen matto

2011-09-08T21:01:00.001+03:00

Kuten mainitsinkin jo lattiapostauksessa, eteiseni on äärimmäisen pikkuinen ja siinä on useampia pikkukulmia seinissä, joiden kanssa suuri osa ajasta menikin kun lattiaa yritettiin asentaa paikoilleen. Nyt lattia on niin hieno, että halusin mahdollisimman pian suojata eteiseni "kuramatolla", jotta valkoinen laminaatti ei heti menisi piloille syyskurakauden alkaessa.

Ajattelin postata näinkin vähäpätöisestä aiheesta kuin lattiamaton leikkaus oikeaan muotoonsa. Uskon että ne, joilla on ollut samanlainen tilanne mutta esimerkiksi sakset hädin tuskin pysyvät heidän hyppysissään ovat voineet olla huuli pyöreänä kun ei oikein keksi tapaa, miten paksumman metritavarana ostetun lattiamaton saisi kerralla leikattua oikean kokoiseksi ja malliseksi.

Koin yksinkertaisimmaksi ja varmimmaksi tavaksi tehdä ensiksi suuresta paperista muotin, jonka mukaan matto on helpompi leikata oikeanlaiseksi. Itse yhdistin kolme suurempaa mustaa kartonkia yhteen teipillä, mutta miksei se onnistuisi ihan vaikka sanomalehdilläkin.

Asettelin paperin paikoilleen teipillä kiinni lattiaan ja leikkasin reunat oikean mallisiksi. Paperin kanssa on paljon helpompaa taivutella ja leikellä mallia, sillä se taittuu hyvin ja on helpompi leikata hankalimmissakin paikoissa. Halusin maton ulkoreunasta pyöreän, joten otin lankaa ja kynän ja tein pikaharpin, jolla sain kaaren muodon helposti paperiin. Ennen sitä mittasin maton keskikohdan, joten kaaresta tuli tasainen.

Ja sitten sakset nättiin käteen ja maton malli valmistui... näin.

Valitsin mattomateriaaliksi K-raudasta löytyneen harmaan sävyisen metritavarana myytävän maton, jonka metrihinta taisi olla noin kympin luokkaa. Ei siis kovin kallis eteisen matoksi, joka kuitenkin suojaa aika hyvin uutta lattiaa. Kyseisessä matossa oli nurjalla puolella vihreät "tassut" jotka pitävät maton paremmin paikoillaan (vaikka huomasin maton asentaessani paikoilleen, että se pysyy siinä varmasti muutenkin koska tila on ahdas ja leikkuu tapahtui onnistuneesti, ja matosta tuli juuri oikean levyinen).

Mattomateriaali oli toki hankalempi leikata kuin ohut paperi, mutta onnistui se kuitenkin vahvoilla isoilla saksilla. Kuvassa muottipaperi on väärinpäin, teipit pitäisi olla mattoa vasten jotta matto leikkautuu oikein päin eli ei peilikuvaksi.

Noin, ei se sen hankalampaa ollut :) Nyt eteinen on oikein nätti kaarimattoineen! Kuten jo sanoinkin, leikkaus onnistui oikeen hyvin ja matto on juuri passelin kokoinen tilaan. Kyllä se vain itse kannattaa tehdä sellaiset asiat, jotka tietää ettei niistä mitään tulisi jos ne jostakin ostaisi tai tilaisi. Olisihan tuohonkin käynyt ihan tavallinen kynnysmatto, mutta nyt eteinen on reunasta reunaan suojattu eikä tule mihinkään kohtaan lattiaa kurjia kurajälkiä :)

Remontti vol 2: Peilikaapit on vihdoin täällä!

2011-09-03T21:51:00.003+03:00

Kauan ja hartaasti odotetut peililiukuovelliset kaapistot saapuivat kuluneella viikolla. Nämä kaapistot olivat ensimmäinen asia minkä tilasin kun olin varma juuri tämän asunnon ostamisesta. Vaikka tilasin ne jo kesäkuussa, kesälomien vuoksi tehdas ei pystynyt toimittamaan mittatilaustyönä valmistettua kaappisysteemiä aiemmin. Odottelin tuskissani kuljetusfirman soittoa jotta kaapistoni tulisi ja pääsisin eroon banaanilaatikoista, joissa viimeisen kahden kuukauden ajan tavaroitani on säilytetty.

435 kiloa painavat kaapistojen osat oli pakko mahduttaa pieneen asuntooni, ja yllättävän hyvin ne mahtuivatkin puoliksi keittokomeroon, puoliksi olkkarin puolelle.

Ystäväni Make ojensi ystävällisen ja vahvan kätensä ja tuli asentamaan kaapistot. Apumiehenä oli Antti, joka hänkin oli oikein hyväksi avuksi, sillä osat olivat raskaita ja kaksin Maken kanssa homma olisi ollut hieman hankalampaa.

Kyllä kasaamiseen "muutama hassu tunti" kului. Ilta oli jo aika pitkällä ennen kuin kaksikerroksinen kaapisto oli kasassa.

Myös parvelle tuli liukuovet syvänteen eteen, jotta saisin piiloonmenevää säilytystilaa enemmän. Kaappi-Make :)

Lopputuloksesta tuli aivan mielettömän upea. Juuri tällaisia kaapistoja olin toivonutkin, ja peilit avartaa pientä huonetta huomattavasti.

Tänään sain viimeisiäkin tavaroita paikoilleen ja tällä hetkellä kotini näyttää ihan oikeasti enemmän kodilta kuin esimerkiksi viikko sitten. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, kuten keittiö. Itse asiassa keittiökin on aika hyvällä mallilla, sillä taso, hana ja allas on paikoillaan ja eilen kävi putkimies varmistamassa että homma pelittää. Pesukone siis toimii kahden viikon tauon jälkeen, joten nämä pari päivää olenkin lähinnä pyöritellyt pyykkirumbaa keittiössäni.

Keittiörempasta myöhemmin lisää! Nyt nauttimaan soffalle ja tuijottelemaan kaapistoa, niin hieno se on :)

Huomenna olisi supersynttärit, sillä tässä kuussa mummuni täyttää 77-vuotta, äitini 55-vuotta ja isoveljeni Joona 33-vuotta. Aikeissamme on viettää japanilaista shichi-go-san- eli 7-5-3-juhlaa, tehdä japanilaista ruokaa Hyvinkäällä vanhempieni luona ja viettää laatuaikaa ison perheemme kanssa. Siitä tulee kivaa ^__^

Syksyn ensimmäinen ilta

2011-08-29T20:55:00.005+03:00

Elämä on yhtä odottamista. Joku odottaa kassajonossa että pääsisi maksamaan, joku odottaa bussia pysäkillä. Joku odottaa vuoden päästä häämöttävää kesälomaa, toinen taas odottaa jo Joulupukkia.

Minä olen odottanut tätä iltaa.

Kaikkein hienointa tässä illassa on se, että siinä ei ole mitään erityistä. Olen ollut ensimmäistä päivää töissä kahden viikon mittaisen "lomani" jälkeen, ja oikeastaan koko päivän on satanut vettä. Kastelin uudet mokkapintaiset kenkäni läpimäriksi kävellessäni pysäkiltä kotiin. Otin märät kengät pois jaloistani jo rapussa, sillä en halunnut pilata upouutta lattiaa. Pistin sateenvarjon ja kengät kylppäriin kuivumaan, sujautin mummoni kutomat kirkkaat raidalliset villasukat jalkaan, keitin teevettä, etsin muuttolaatikoistani teepussin ja hunajaa, ja jämähdin tähän tietokoneeni ääreen.

Juuri tällä hetkellä voisin olla missä tahansa, mutta haluan olla juuri tässä: viettämässä syksyn ensimmäistä iltaa omassa kodissani, aivan yksin. Mielelläni käpertyisin ehkäpä maailman ihanimman aussimiehen kainaloon kuten suunnitelmissa olikin, ja viettäisin näinä päivinä 10-vuotta täyttävää ystävyyttämme juttelemalla mukavia ja teetä ryystämällä hänen kanssaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja nyt olen siis yksin, juuri tässä, mutta omituista kyllä, en ole harmissani ollenkaan.

On hienoa huomata aina välillä, että oma yksinäinen seura kelpaa välillä oikein hyvin. Niin monia hienoja ystävyyssuhteita minulla onkin, mutta silti on ihanaa olla yksin, edes joskus. Viikonloppuni ovat aina aivan täpötäynnä kaikenlaista aktiviteettia, mutta usein arki-illat on kiva pyhittää vain itselle ja omalle hyvinvoinnille, kuten kuntosalilla käymiseen ja itsensä kanssa hengailemiseen.

Nautitaan itsemme seurasta, jookos! Ellei itsensä kanssa tule toimeen, on aikamoisen pattitilanteen edessä. Fiilistellään tummenevia syysiltoja ja nautitaan olemisesta :)

ps. kovasti harmittaa kun en ole löytänyt vielä muuttolaatikoistani kynttilöitä. Ne tästä illasta vain puuttuu!

Remontti vol 1: lattia uuteen uskoon

2011-08-25T11:25:00.006+03:00

Kerroinkin jo aiemmin asunnonostopuuhistani ja niinhän siinä sitten kävi että löysin aivan ihanan pikkuyksiön Punavuoren sydämestä. Olen ollut aivan into pinkeänä uuden asuntoni kanssa eikä Kallioaikoja oikein enää jaksa muistellakaan, vaikka toki aiemmasta asunnostanikin pidin kovasti. Nyt kun on kyse ikiomasta kodista, fiilis on aivan toinen ja on kovin jännittävää, kun voi oikeasti rempata ja sisustaa. Kun voi itse päättää kaikesta, tietää että tästä tulee sitten varmasti sellainen soppi missä viihtyy.

1903 rakennetussa jugend-henkisessä talossa sijaitseva asuntoni oli päällisin puolin ihan hyvässä kunnossa, mutta keittiön halusin uusia kokonaan. Sitäkin olen jo päässyt hieman aloittamaan (tai siis lähinnä purkamaan vanhat asiat pois uuden tieltä), mutta taidan kertoa siitä sitten enemmän kun se on valmis.

Lattiani myöskin kaipasi hieman ehostusta. Aluksi isäni sanoi ettei "hienolle vanhanaikaiselle" palapeliparketille tehdä mitään sillä se oli aika hyvässä kunnossa, mutta sen väri ei miellyttänyt minua lainkaan. Aluksi ajattelin että maalauttaisin pinnan valkoiseksi ennen muuttoa, mutta koska nopealla aikataululla ei maalaria löytynyt, harmissani hautasin ajatuksen uudesta lattiasta mieleni syövereihin ja ajattelin että no, ehkä nyt sitten tyydyn tähän alkuperäiseen.

Viime sunnuntaina keittiöostoksia tehdessäni hyvän ystäväni Maken kanssa, näin liikkeessä myös laminaatti- ja parkettilattioita ja taas aloin haaveilemaan uudesta lattiasta. Muistelin muuttopäivänä isäni sanoneen että voihan tähän laminaatin asentaa myöhemminkin, ja "siitä se ajatus sitten lähti". Innostuin valkoisesta laminaattilattiasta niin, että soitin isälleni heti seuraavana päivänä ja lähdinkin Hyvinkäälle vanhempieni luo lattiaostoksille.

Kaunis tamminen kuultavan valkoiseksi lakattu laminaatti löytyikin, ja vielä samana iltana pääsimme aloittamaan lattian asennusta.

Ensimmäisten rivistöjen teko kesti useamman tunnin. Hankalan mallinen eteinen teetätti isälläni aika paljon töitä mutta kun sen oli saanut hyvin tehtyä, loppulaudat saatiin suht' helposti paikoilleen.

Keittiönurkkauskin on nyt tosi hyvän näköinen, ainakin lattiasta:

Iloinen remppaisä:

Tästä kuvasta näkee hieman, millainen vanha lattia oli:

Viimeistä palaa viedään:

Ja vihdoin, 16 tunnin puurtamisen jälkeen saimme lattian valmiiksi. Olihan siinä askartelemista, mutta olen ikionnellinen siitä, että saimme sittenkin laitettua uuden lattian. Kiitos isä suuresta avusta (tai minä se apumies taisin enemmänkin olla), olen askeleen lähempänä unelmakotia :)

Tsiilipussukat 2011

2011-08-06T14:47:00.003+03:00

Viimevuoden loppupuolella joulun aikaan, kun olin juuri lähtemässä Australiaan puolikkaaksi talveksi, sain idean että Tsiilipusseista olisi saatava uusia värejä vuodelle 2011. Kovin kiireessä painoin kirkkaille keväisille väreille Tsiilejä tallustelemaan ja sainkin ommeltua muutamia kappaleita Hi-To-Miin myyntiin. Pari päivää sitten sain lisätilauksen ja kävinkin eilen viemässä penaalimallisia pussukoita liikkeeseen näin koulujen alkamisen kunniaksi.

Ausseista palaamisen jälkeen en muistanut näistä ilmoitella täällä, mutta pistetääs nyt oikeen kuvan kanssa.
Ompeluhommia on auttanut viime jouluna äidiltäni saama suklaakakkupalan mallinen neulatyyny, joita myöskin löytyy Hi-To-Mista ^___^

Ensimmäinen sadepäivä muuttoni jälkeen. Nyt voikin ihan oikeasti hyvällä omallatunnolla jäädä sisään omaan kotiin ja ommella lisää Tsiilipusseja :)

Tekstiiliartenomin kännykkä

2011-08-03T20:00:00.005+03:00

Viime marraskuussa tuli hankittua uusi älypuhelin, jota olen varjellut vähän liiankin tarkasti naarmuilta ja muilta kolhuilta. Hätäpäissäni silloin hankin violetin kovan muovien kuoren, ja hyvin se kyllä on asiansa ajanut, mutta koin sen kovin tylsäksi ja nyt se on jo kovin naarmuuntunut. Pari viikkoa sitten ystäväni vinkkasi Feissarissa korealaisesta designnettikaupasta, jossa myytiin puhelimeni mallille sopivia kuoria, johon sai itse tehdä ristipistotyön.

Innostuin asiasta niin, että tilasin oitis vaaleanpunaisen itselleni. Ja toissapäivänä paketti saapui kotiini.

Kirjekuoren avatessani huomasin että tuotepaketti oli söpö kuin sika pienenä, tai vähintäänkin saman värinen. Loppuun asti fiilattu paketti oli vähintään yhtä hieno kuin sisukset.

(Tässä vaiheessa pahoittelen kuvien huonoa laatua.) Ohjeet oli sekä englanniksi että koreaksi. No, tekstiiliartenomille ristipistotyön tekeminen ei ollut homma eikä mikään, mut jotenkin kivaa että on huomioitu myös sellaiset henkilöt jotka eivät ole aiemmin neulaa ja lankaa pitäneet käsissään. Mukana oli myös muutamia kuvaideoita, kolmea eri väriä lankaa ja jopa neula.

Siitähän se riemu sitten repesi. Olin niin innoissani uusista pimpattavista kuorista että jouduin aloittamaan pistoilun kolmeen otteeseen ennen kuin osasin päättää mitä kuoriin tulisi lopulliseksi kuvaksi. Ja mikäs muukaan siihen tuli kuin sakuran kukka. Loppupeleissä pistelin työn kaksinkertaisella mustalla ompelulangalla, kun mukana tulleet langat tuntuivat kovin paksuilta (eikä väritkään oikeen olleet sopivia meikäläiselle).

Ja tässä lopulliset kuoret:

Suosittelen kaikille niille tätä ostosta joilta kyseinen puhelin löytyy ja tykkää vähän tuunailla omannäköseksi asioita! Hintakaan ei ollut ollenkaan paha, yhteensä 22 dollaria eli reilut 15 euroa postikuluineen. Monista peruskuoristakin saa Suomessa maksaa enemmän kuin tuon verran joten ehdottomasti edullinen ostos.

Jee, nyt on omannäkönen puhelin ^___^

Muutto muutto muutto!

2011-07-15T12:17:00.003+03:00

Yessss alkaa muutto lähestymään! Kauppakirjat on allekirjoitettu, osoitteenmuutoksia ja sähkösoppari tehty, pakkaaminenkin on jo aloitettu... Olen elämäni aikana muuttanut kymmeniä kertoja ja voin sanoa, että edelleen pidän muuttamisesta. Ja ehkä erityisesti tällä kertaa tykkään todella tästä puuhasta, koska tiedän että pääsen muuttamaan omaan kotiin. Ihka omaan kotiin.

Vielä on onneksi pari viikkoa aikaa järjestellä asioita ja pistää tavaraa laatikoihin. Yritän taas kerran päästä eroon kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä, sillä en koe materian olevan niinkään tärkeää elämässäni. Harrastuksia vaan tuppaa olemaan sellainen liuta että siksi kaikenlaista tavaraa ja työkalua on oltava, mutta se on musta vaan ihan positiivista että tekemistä riittää.

Valitettavasti joudun luopumaan lateksimaaleista joita muistaakseni on kellarissa noin 40 litraa, sillä tänä kesänä en ole kertaakaan ehtinyt käydä maalaamassa graffiteja. Harmittaa toden teolla, mutta töitä ja muuta puuhaa on ollut niin paljon etten ole vaan kyennyt. Haluan kuitenkin jatkossakin käydä maalaamassa aina kun on mahdollista, mutta maalivarastosta on nyt luovuttava.

Lähdenkin tästä jopottelemaan Verovirastoon! Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille blogini lukijoille. Vielä on kesää jäljellä, joten nautitaan siitä näistä pikku sateista huolimatta :)

Ruisrock 2011

2011-07-10T10:02:00.005+03:00

En ole kovinkaan ahkera festarikävijä. Kerran olen aiemmin muutama vuosi sitten ollut Ruisrockissa mutta vain sunnuntaipäivän, joten en oikein sitäkään laske festareilla käymiseksi.

Tänä vuonna oli jokseenkin pakko päästä Turkuun kuuntelemaan Todella Hyvää Musiikkia. Ostin oitis perjantailipun kun sain kuulla että sinä päivänä Ruissalossa esiintyy sekä Carpark North että Hurts.

Carpark North, tuo ihana elektronista soundia ja rockia sekoittava tanskalaisbändi on ollut soittolistojeni kärjessä reilun puolen vuoden ajan. Australian reissulla istuessamme autossa pitkiä aikoja läpi outbackien, minne eivät edes radioaallot kantautuneet, kuuntelimme ahkeraan tanskalaispoikia iPhoneltani. Oli helppoa laulaa keikalla mukana kun oli oppinut kaikki sanat valmiiksi :)

Olin missannut tammikuisen Hurtsin Helsingin keikan vaikka olin ostanut lipunkin jo valmiiksi. Jouduin luopumaan lipusta mutta onneksi kannatti odottaa. Tämä keikka oli niiiiin loistava!

Paramore ja Prodigykin tuli nähtyä. Prodigystä ajattelin että no, olihan se hyvä silloin joskus reilu 10 vuotta sitten, mutta kyllä sedät edelleen jaksoivat vetää täysillä niitä vanhoja biisejä. Eivät olleet muuttuneet tippaakaan, ulkonäkökään :D

Turkupäivä oli erittäin kaunis. Aurinko paistoi täysiä ja vettä tuli juotua onneksi enemmänkin kuin tarpeeksi.

Olin festaroimassa lukioaikaisen ystäväni Hannan kanssa, joka asuu nykyään Turussa. Oli kyllä siistiä nähdä vuosien jälkeen, ollaan kuitenkin asuttu eri maissa pidemmän aikaa tässä välissä.
Hannan koirat Charlie ja Rilla olivat aivan ihastuttavat tuttavuudet reissun aikana. Varsinkin Rilla on niin suloinen ja hellyydenkipeä, että olisin voinut ottaa sen vaikka mukaan kotimatkalle. Koirakuume on ollut meikäläisellä mieletön jo pidemmän aikaa, olisi kivaa että kotona olisi aina joku joka jaksaa odottaa. No, ehkä toive käy toteen pian, kun pääsen muuttamaan omaan asuntoon. Niin, taisinkin jo mainita siitä aiemmin, että oma asunto on löytynyt. Siitä ehkä jo seuraavassa blogipostauksessa! :)

Juhannus 2011 kuvina

2011-06-26T20:04:00.007+03:00

Aivan mielettömän hieno juhannus 2011 on nyt loppusuoralla. Koko vikkonloppu oli täynnä kaikkea jännää ja kotona en ehtinyt käydä kuin kääntymässä ja ehkä vähän nukkumassakin. Ystäväni Kou Japanista on nyt käymässä Suomessa noin viikon työreissulla ja olenkin hänen kanssaan kiertänyt Etelä-Suomessa kuvaamassa suomalaista juhannusta. Tässä pieni otos juhannuksestamme :)

Juhannusaatto alkoi ihanasti Lintsillä:

Lintsiltä matkalla Pihlajasaareen oli pakko kuvata tulevaa kotikatua!:

Oli pakko saada juhannuskuviin kokko myös, joten suunnattiin Pihlajasaareen (koska Seurasaari oli olevinaan niin kaukana).

Tänään sunnuntaina käytiin vielä Fiskarsissa kuvailemassa. Päivä oli täydellinen kuten juhannusaattokin, joten päivä sujui leppoisasti kameran kanssa heiluen, kävellen ja toki hillomunkkia mutustellen :)

Kovin montaa kuvaa en puhelimella napannut, mutta jotakin kuitenkin. Oli kyllä niin uskomattoman hieno viikonloppu, että taidan viettää kaupunkijuhannusta joskus toistekin.

Ps. Kuvat on otettu iPhonen Hipstamatic-applikaatiolla.

Jennin luonnoskirjat vol 1

2011-06-24T09:25:00.004+03:00

Joo, mä tiedän. Oon ollut äärimmäisen laiska blogini päivittämisen kanssa, mutta minkäs tyttö sille mahtaa, että töitä on ollut vähän turhankin paljon eikä oikeen mitään mielenkiintoista ole saanut aikaiseksi sen ohessa?

Nillitykset sikseen, sillä pidän yritykseni pyörittämisestä. Mutta koska en ole mitään kovin visuaalisesti nättiä saanut aikaiseksi viime aikoina, enkä leipätyöstäni oikein jaksaisi puhua, ajattelin tällä kertaa hieman vilauttaa luonnoskirjani sisältöä, kuten aiemmin vähän lupailinkin. Tällä kertaa vuorossa on Surfers I met and liked -luonnoskirjan sisusta. Ei vielä montaakaan aukeamaa ole tullut piirusteltua, mutta tässä kuitenkin jotakin:

Suurin osa kuvistani on tekstejä. Jotenkin olen vain hullaantunut typografian loputtoman mielenkiintoiseen maailmaan, ehkä siksi graffititkin olivat alkaneet kiinnostaa vuosia sitten. By the way siitä tulikin mieleen että oikeesti, niin kiirettä on ollut, etten ole ehtinyt maalaamaan EN YHTÄ AINUTTA GRAFFITIA TÄNÄ KESÄNÄ. Siis miten säälittävä voin olla!? Asun Suvilahden ja Kalasataman laillisista seinistä n. 7 minuutin jopottelumatkan päässä, mutta silti en ole "ehtinyt" vielä. Hävettää ihan.

Usein piirustukseni aiheet nousevat juurikin siitä hetkestä, missä elän. Tämän seuraavan aukeaman vasen sivu kertoo, että olen lähtemässä pois, ja teinkin sen muistaakseni päivää ennen kuin lähdin Australiasta. Haikein mielin värittelin taustoja.

Ja tässä seuraavassa aukeamassa taas oikea sivu kertoo, miten väsynyt olin Beijingin lentokentällä, kun matkaa oli taitettu jo noin puolet mutta sekin oli lähes vuorokauden verran tunteja.

En ollut pitkään aikaan tehnyt mitään tähän luonnoskirjaan, mutta tänään väkersin äkkiä jussikuvan 2011.

Oikein rentouttavaa juhannusta joka iikalle :) Hieman kateellisena olen mm. Feissarissa lueskellut miten monet ovat lähteneet kesälomille, sillä itselläni ei lomia oikeastaan ole ollenkaan. Ehkä pidän pari viikkoa elokuussa lomaa, jos suinkin mahdollista ja mikäli suunnitelmat toteutuvat. Siitä sitten myöhemmin lisää mikäli homma pelittää ;)

Oma juhannus menee tässä ihan kotosalla, tänään Lintseilemään ystävieni kanssa ja huomenna Hyvinkäälle saunomaan ja juttelemaan ja keskustelemaan isäni kanssa asunnonostoasioista. Niin, meikäläinen ostaa ihka oman kodin! Siitä tuutte kuulemaan ihan varmasti myöhemmin, uskokaa pois :)

Kirjoja EDEL Citystä!

2011-05-16T18:30:00.005+03:00

Fredan Seccon tilalle viime vuonna tulleesta EDEL Citystä saa nyt sitomiani kirjoja! Käy kipin kapin hakemassa omasi :) Liikkeessä on muutekin loistavia kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita sekä itselle ja vaikkapa lahjaksi.

Omista kirjoistani EDEL Cityn valikoimista löytyy mm. LoveLetters ja Pinkie. Tervemenoa tutustumaan ja shoppailemaan :)

Edel City
Fredrikinkatu 33
Helsinki

Avoinna
ma-pe 12-18
la 12-15

Päivitystä työvälineisiin.

2011-04-16T18:03:00.003+03:00

Töiden puolesta pitää niin kiirettä ja tuntuu että olen ollut niin ahkera, että päätin palkita itseni uudella iMacilla. On mukavampaa tehdä töitä kun on päivitetyt pelit ja vehkeet :)

Tuntuu kuitenkin kurjalta jättää Beibi. Vaikka enhän mä sitä ole jättämässä mihinkään, kyllä mä aion sen pitää reissuja varten. 2007 syksyllä hankittu Macbook Pro on ollut aivan loistoseuraa näiden vuosien ajan, ja se on jaksanut tehdä vaikka millaisia taittotöitä mun hyppysissä. Se on ollut yllättävän luotettava, mitä nyt silloin viime vuoden puolella näytönohjain kosahti, mutta se olikin ihan tyyppivika. Muuten se on jaksanut olla tukenani kaikkina hetkinä, joka ikinen päivä. Kun olen jutellut maailman ääriin Skypen kautta, kun olen meseillyt rakkaiden ihmisten kanssa, kun olen nauranut katketakseni jollekin YouTuben videolle, kun olen kuunnellut Spotifystä sydäntä lähellä olevaa biisiä ja laulanut ja itkenyt, kun olen reissannut ja tarvinnut ottaa yhteyttä Suomeen. Beibini on nähnyt joka ikisen päiväni ja ollut hengessä mukana.

Toivon vähintään yhtä pitkää ja luotettavaa yhteistaivalta uuden iMacini kanssa. Nimeä tällä jättimäisellä (verrattuna Beibiini) kapistuksella ei vielä ole, mutta eiköhän sekin vielä tässä synny.

Toivotan kaikille työnsä kanssa painiville ahkerille tyypeille tsemppiä! Kevät on jo niiiiin täällä, et koitetaan me konttorirotat nauttia auringostakin välillä. Ai niin, tänään kävin pyöräilemässä Tyttöpyyällä Suvilahdessa ja Kalasatamassa, kun Turun pojat oli maalaamassa. Nättiä jälkeä, kundit! ^____^

"Tyttöpyyällä kaua kaua"

2011-04-11T20:33:00.003+03:00

Jo viime kesänä himoitsin Jopoa. Rakas Acapulconi on kestänyt ylä-, sekä alamäet kiltisti pian 14 vuoden ajan, mutta nyt oli aika päästää se pälkähästä ja ostaa tilalle kirkkaanpunainen Jopo.

Mietin kauan, minkä värisen ostaisin. Itse asiassa mietin tasan kahta väriä, mustaa ja punaista. Oli kuitenkin syy, miksi loppupeleissä valitsin punaisen.

Kun olin muutaman vuoden ikäinen, asuttiin Japanin Honshun saaren eteläkärjessä sijaitsevassa Ube -nimisessä kaupungissa. Isoveljeni pyörä oli jäänyt hänelle pieneksi, joten sain sen käyttööni ensipyöräksi, mutta koska se oli (muistaakseni) mustasininen, isäni maalasi pyöräni kirkkaanpunaiseksi. Opin pian rullaamaan apupyörillä pitkin mäkistä kotikatua, ja huutelin usein mummolleni "Tyttöpyyällä kaua kaua", jolla tarkoitin polkemista hieman kauempana sijaitsevaan puistoon leikkimään.

Joponi on nyt nimeltään Tyttöpyyä (numero kaksi). Ehkä parasta sen ostamisessa ja eilisessä päivässä oli se, että kaikki veljeni olivat mukana ja shoppailun jälkeen syötiin isot kasat okonomiyakia ja takoyakia ja fiilisteltiin japanilaista musiikkia.

Nyt täytyy vain pitää huolta ettei Tyttöpyyääni kukaan vie. Luulisin tuplalukon pitävän sen edes vähän paremmin paikoillaan silloin kun en käytä sitä. Ehkä myöhemmin keväällä kun säät on lämpimämmät, innostun pyöräilemään jopa töihin :)

Kauniita kesäpäiviä odotellessa! ^______^

T-paita auttaa!

2011-03-31T21:18:00.004+03:00

Viime viikkoina ollaan eletty rankkoja aikoja Japanissa. Varsinkin heti maanjäristyksen jälkeen tiuhaan tahtiin päivittyneet uutisotsikot tsunameista ja ydinvoimalasta järkytti meikäläistä sen verran että en oikeastaan pystynyt katselemaan uutisia lainkaan maasta, joka on kuitenkin ollut lähes puolet elämästäni oma kotini.

Itse olen vain surkutellut ja yrittänyt pitää yhteyttä läheisimpiin ystäviini Japanissa, mutta isoveljeni otti tilannetta sarvista ja teki jotakin hyvää: hän suunnitteli tuotesarjan, jonka myynnin tuotto menee Suomen Punaisen Ristin kautta katastrofialueelle Japaniin. Sattui niin karusti että samaisena päivänä kun maanjäristys iski, veljeni vaimonsa kanssa saapui lomailemaan Nagoyaan. Onneksi pariskunta on hengissä ja nyt takaisin Suomessa.

T-paitoja ja muita juttuja voi ostaa täältä.

Hyvä Joona, oot aika hyvä tyyppi ^_________^

Kirjansidonta: LoveLetters

2011-03-26T15:02:00.003+02:00

Uudet LoveLetters -kirjat ovat nyt valmiit! Idea kirjoihin tuli kasasta käytettyjä kirjekuoria, joiden sisuksissa olen lähinnä saanut posteljoonilta laskuja, laskuja ja vielä kerran laskuja. Vaikkei laskut olekaan välttämättä kenellekään niitä mieluisimpia postiluukusta putoavia kirjeitä, miksei niitä voisi kuvitella rakkauskirjeinä joltakin salaiselta ihailijalta? Suurin osa kirjan sivuista on siis kirjekuoria, ikkunallisia ja ikkunattomia. Kierrätys on siis taas kerran teemana kirjoissani, ja myös kannessa komeilevat kankaat ovat jämätilkuista yhteen kursitut.

LoveLetters kirjoja on vain 7 kappaletta, joten ole nopea ja nappaa omasi tai vaikkapa lahjaksi omalle rakkaalle! Sivuja on 80, ja kirjan koko on A6. Tällä hetkellä kirjoja voi tiedustella vielä minulta, mutta päätyvät mahdollisesti pääsiäisen aikoina taidekäsityö-, lahja- ja sisustusliike Hi-To-Miin Hyvinkäälle.

Kevätrakkausterveisiä kaikille! ^_____^

Kiire kiire kiire!

2011-03-05T20:30:00.005+02:00

Ihan hirvittää katsoa, milloin viimeksi olen blogiani päivitellyt. Suomeen palattuani elämäni on ollut aika hektistä työn puolesta, ja vihdoin ja viimein päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja liityin kuntosalille, ja olenkin pyrkinyt käymään erilaisissa jumpissa kolme kertaa viikossa. Erityisen mielelläni olen käynyt Zumban tyylisillä tanssitunnella, joilla saa irrotella olan takaa hauskuuden merkeissä, niin elämä ei muutu liian vakavaksi.

Monen viikon koti-tauon vuoksi olen hengaillut kotonani mahdollisimman paljon. On ihanaa kun omat tavarat ja harrastukset ovat käden ulottuvilla ja voin milloin tahansa ottaa mieleiseni kirjan käteen omasta kirjahyllystä, kilkutella kutimia ja neuloa ranteiden lämmittimiä, polttaa kynttilöitä vielä kun illat ovat pimeitä ja pestä pyykkiä ihan milloin itse haluan, ihan ihka omalla pesukoneella. Sitä alkaa arvostamaan pieniäkin asioita ihan eri tavalla, kun on jonkin aikaa ollut ilman esimerkiksi juurikin tuota omaa pyykinpesukonetta. Vieläkin, kolmen viikon Suomessa olemisen jälkeen jaksan fiilistellä hanasta tulevaa raikasta, kylmää juomavettä jossa ei ole hassua puhdistusaineen sivumakua.

Vaikka nyt on lauantai-ilta, ei ole mihinkään kiire. Uunissa valmistui viikko sitten ystävien kanssa testattua uunilohta ja -fenkolia, ja nyt on kiva istua läppärin ääressä ja katsella sivusilmällä Miss Suomi -finaalia ja muistella, kuinka muutama vuosi sitten katselimme samaista ohjelmaa yhdessä Luken kanssa hänen ollessaan täällä kylässä ties kuinka monennen kerran. Välillä tulee hurja ikävä Australiaan, mutta on vaan keskityttävä tähän hetkeen ja muistaa, mikä on tärkeintä juuri nyt ja mihin kannattaa panostaa tällä hetkellä.

Ainiin, hätäpäissäni sidoin itselleni tälle vuodelle kalenterin heti palattuani, koska vanha kalenteri oli jo tiensä päässä. Kuva ei ole mitenkään mairitteleva, sillä pimeässä puhelimella napatut kuvat eivät ole kovinkaan hyviä, mutta idea näkyy: halusin jostakin syystä valkoiset kannet vaikka tiesin etteivät ne kovin kauaa valkoisina pysy. Yhdistelin polttopainetun valkoisen kankaan alle valkoisia erilaisia kankaita. Sekä etu-, että takakanteen liimasin Melbournen kaduilta löytämäni "koira ja ankkuri" -tarrat. Sivuista tuli violetit, joten kankaidenkin joukkoon eksyi yksi suikale violettia harsomaista kangasta.

Tiedän, etten ole aikoihin päivitellyt blogiani. Olen kuitenkin hengissä, ja mielelläni pidän itseni kiireisenä ettei ikävä toiselle puolelle maailmaa tai ylipäätään tylsyys iskisi. Kyllä annan kuulua itsestäni, kun saan jotakin jännää aikaiseksi! Nyt onkin sellasia proggiksia käynnissä, että eiköhän jossakin vaiheessa tule jotakin jännittävää kirjoiteltua tännekin ^___^

Australian tuliaiset.

2011-02-19T20:33:00.005+02:00

On jo melkein viikko vierähtänyt kotiinpaluusta. Ihanaa olla kotona! Omat nurkat, omat tavarat, oma työ, omat rutiinit... Vaikka matkusteleminen on ihanaa, on myös ihanaa palata omaan soppeen ja jatkaa siitä mihin on jäänyt ennen lomaa. Reissu oli uskomattoman upea ja näin paljon asioita, mutta ne on parempi nyt säilöä hyvään muistiin ja keskittyä työntekoon taas vaihteeksi.

Kuusi viikkoa on aivan liian pitkä aika olla ostamatta yhtään mitään, varsinkin kun on sellaisessa maassa missä ei ole koskaan ennen ollut. Kovin paljoa ei mielenkiintoisia tuliaisia
löytynyt, mutta jotakin kivaa tarttui matkaan.

Puhuinkin aiemmin, että ostin pari kirjaa, ja niistä olenkin erityisen innoissani. Toinen oli se Melbournen graffitiporukasta kertova 'Everfresh: Blackbook', mutta toinen oli erimaalaisia taiteilijoita esittelevä 'Illustration Play 2', jonka sisältö inspiroi ja kosketti meikäläistä aika paljonkin.

Ja kun kirjapinot kasvavat, on myös pidettävä huoli siitä, että rivistöt pysyvät hyvässä ojossa. Nappasin Smiggle-"toimistotarvikekaupasta" kaksi kengurun muotoista kirjastopperia, vai milläs nimellä näitä suomeksi kutsutaan?

Samaisesta kaupasta ranteeseen tarrautui - mikäs muukaan - rannekello! Toivottomana rannekellofriikkinä taas kerran matkalta mukaan lähti uusi rannekello. Kuka muistaa ala-asteajoilta ne sellaiset käsirenkaat, jotka oli suoria ja littanoita, ja kun sen "iski" ranteeseen, siitä tuli rengas? Noh, tämä rannekello toimii samalla tavalla, eli paikalleen asettaminen ja pois ottaminen on aikas nopeaa ja kätevää, eikä tarvitse taistella solkien kanssa :)

Iloa arkeen ja kalenterin sommitteluun: Smigglen tuotoksia olivat myöskin eläinten malliset pinkit klemmarit! ^________^
Tuttavani pyysi tuliaisiksi tietynlaista vaseliinia, joka tuoksuu mielestäni aivan vaniljalle. Lucas Papaw Ointment -rasvaa löytyi sopivan pienessä 25 gramman putilossa jota on helppo kuljettaa mukana, ja onneksi ostin yhden itsellenikin: näillä pakkasilla tökötti on todella oivaa huulissa ja sormenpäissä, jotka halkeilee kuivuuden vuoksi.

Toinen putilo, minkä ostin, on Vegemiteä! Sitä ruskeaa, suklaasiirapin näköistä mutta todellakin eri makuista tahnaa, jota australialaiset rakastavat. Luke söi sitä joka aamu paahtoleivän päällä margariinin kanssa - ei kuulemma ole mitään parempaa aamiaista. Tätä suurta B-vitamiinin lähdettä en ole vielä oppinut rakastamaan tai edes pitämään siitä, mutta nyt voisin ehkä harjoitella, terveellisyyden nimissä.

Yksi lempparituliainen itselleni oli Archie Grandin A6-kokoinen 'Surfers I met and liked' -luonnoskirja. Mielestäni kirjassa oli paras otsikointi itselleni, olinhan sentään maassa joka on pullollaan kaikenlaisia surffareita ja muita hengailijoita. Vaikka sisälle en ole listannut henkilöiden nimiä joihin törmäsin reissussa, ensimmäiset täyttämäni sivut muistuttavat ikuisesti minua siitä, missä olen niitä sivuja täyttänyt.
Joskus myöhemmin saatan vilauttaa, mitä luonnoskirjojeni sisustat näyttävät. Mutta jääköön se toiseen kertaan!

Jotakin muutakin tuli hankittua, mutta tässä ehkä ne tärkeimmät. Kovin paljoa en ostellut, sillä olen yrittänyt pitää itseni kurissa kaiken ylimääräisen ostelussa. Mutta kyllä aina edes pikkusen saa turhamainen olla ;)

Melbournen Sunday Market

2011-02-09T09:39:00.008+02:00

Käytiinpä männä sunnuntaina Melbournen ytimessä joka sunnuntai järjestettävässä Sunday Marketissa Luken ja Luken äidin kanssa. Sää oli aluksi vähän kehnonoloinen ja muutama sadekuuro yllätti, mutta päivä kirkastui nopeasti ja siitä tulikin yllättävän hieno päivä.

Sunnuntaimyyjäiset ei ollut kovinkaan iso tapahtuma, sillä remontin vuoksi se oli kutistunut muutamaan kymmeneen käsityöläisen kojuun. Mukana oli kuitenkin kaikkea mielenkiintoista, kuten nahkakantisia kirjoja, koruja, lastenvaatteita, käsinpainettuja kankaita laukkujen muodossa sekä kaikkea muuta sälää.

Meikkipusseja, jotka oli aika erikoisen näköisiä. Vahakankaasta ommellut paperipussien näköiset pussukat olivat todellakin toteuttamisen arvoinen juttu joskus tulevaisuudessa ihan itsellekin.

Yksi mielenkiintoisimmista taiteilijoista oli Studio&Shop Mattt, joilla oli itsepainettuja kankaita, sekä käsin että digitaalisesti. Juttelin hetken myyjämiehen kanssa ja sain flaban, ja seuraavana päivänä graffiteja metsästäessä törmäsimmekin Fitzroyssä sijaitsevaan liikkeeseen, vaikkemme siellä käyneet.

Melbournen taidekeskuksen torni:

Tuli muutenkin käppäiltyä Melbournen ytimessä kolmisteen. Päivästä tuli tosiaan erittäin kaunis!

Federation Squaren vieressä olevalla aukiolla oli vanhojen autojen näyttely:

Käytiin myös tsekkaamassa Federation Squarella olevassa taidemuseossa jossa oli meneillään ilmainen aboriginaalien taideteosten näyttely

Alkaa päivät käymään vähiin ennen kuin päättyvät kokonaan täällä "suurella saarella". Vielä huominen ja sitten olisikin jo aika pakata laukku ja lähteä takaisin kohti pohjolaa. Oon kyllä aika innoissani oikeastaan, kyllä tätä lomailua on jo ollut aika lailla tarpeeksi. Olen into pinkeänä suunnitellut kaikkea kivaa tekemistä tulevalle keväälle ja toivon vain että saan kaiken aikataulutetuksi töiden oheen. En malta odottaa! :)

Melbournen graffitit osa 3

2011-02-07T09:33:00.009+02:00

Tänään käytiin vielä tsekkailemassa Collingwoodin alueen graffiteja. Alue on vanhaa teollisuusaluetta, mutta tällä hetkellä se on nuorison keskuudessa suosittu ja kadut on täynnä kahviloita, vaatteiden outlet-myymälöitä ja muita kauppoja. Sain vihiä alueesta eilen ostamastani 'Everfresh: Blackbook'-kirjasta, joka kertoo Everfresh-graffitiporukasta, joka on vaikuttanut vuodesta 2004 Melbournessa.

Alue oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Eilen käytiin Federation Squaren taidemuseon kirjakaupassa ja ostin siis pari kirjaa, mutta tänään vasta riemu ratkesi kun löysin graffiteja etsiessä käsityötaitoihin liittyviä kirjoja myyvän kirjakaupan. Siellä oli aivan ihania tekstiilikirjoja ja myöskin kirjansidontaan liittyviä kirjoja... aijettä, olisin ostanut kaupan tyhjäksi jos olisin voittanut tämän viikon paikallisessa lotossa 25 miljoonaa täkäläistä dollaria ja matkalaukkuun voisi tunkea enemmän kuin 20 kiloa ihania matkamuistoja. Otin kuitenkin muutamia nimiä ylös niin saan ehkä netistä ne kirjat muutenkin halvemmalla ja suoraan kotiin kannettuna :)

No mut hei, ne graffitit ja muut katutaideteokset. Tässähän ne ^___^

Jotakin jännää löytyi puusta...

(muistathan, että kuvia klikkaamalla ne näkyvät suurempina :)

Melbournen graffitit osa 2

2011-02-02T09:35:00.005+02:00

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä lähteä katutaidemetsälle. St. Kildan alueelta löytyikin ihan kivasti graffiteja ja joitakin muita pikkujuttuja. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät :)

Apollo Bay, 12 apostolia ja takaisin Melbourneen.

2011-02-01T10:59:00.007+02:00

Kolmas ja viimeinen Australian sisäinen reissu on nyt takana päin. Käytiin häiden jälkeen kääntymässä Great Ocean Roadilla, tarkemmin sanottuna Apollo Bayssä parin yön verran. Great Ocean Road on Australian etelärantaa kiemurteleva suurimmaksi osaksi rantatie, jonka varrella voi nähdä upeita paikallisia nähtävyyksiä ja mikäli matkapahoinvointi vaivaa, on varmaa että laatta lentää vähintäänkin joka toisessa mutkassa. Onneksi kumpikaan meistä ei ole niin herkkiä auton kyydissä ;)

Itse Apollo Bay on pikkuruinen rantakylä, joka oli täynnä kiinalaisia turisteja, ja toki muunkin maalaisia. Luke luuli kuulleensa suomea jossakin rannalla, mutta en uskonut häntä ollenkaan :D

Näkymät hotellilta eivät olleet hassummat lainkaan.
Meillä ei ollut kuin yksi kokonainen päivä käytettävissä koska oltiin vain kaksi yötä paikanpäällä. Olin varannut maanantain auringon palvomiselle, mutta kas kummaa, meidän lykyllä taas kerran päivä oli pilvinen ja etelätuuli (joka siis täällä puolella maailmaa on tietenkin kylmä) puhalsi aika lujaa. Päätettiin siis taas kerran istua Sinisen Ratsun kyytiin ja matkata parin tunnin matkan päässä olevalle nähtävyydelle, "12 apostolille".

12 apostolia on edelleen 12 apostolia vaikka niitä ei ole enää jäljellä niin montaa. Hienoilta ne silti näyttivät ja muutkin turistit, lähinnä kiinalaisia, olivat yhtä haltioissaan kameroineen (ok, kuulin joukossa myös olevan japanilaisia). Sää ei tosiaan ollut mainioin, mutta ei haitannut menoa yhtään! Ei ainakaan ollut kuuma ;)

Apollo Bay kohteena oli mukava pikkureissu mutta tänään oli tultava takaisin Melbourneen. Ei tultu samaa mutkittelevaa rantatietä takaisin vaan päätettiin ajaa suoraan valtatielle, takaisin hääpaikka-Geelongiin noutamaan bestman-Charlien puhelin joka oli sinne unohtunut, ja pian oltiinkin jo kotona. Muutamia kuvia matkan varrelta:
Ehkä suomalaisin maisema mikä on tullut matkan varrella vastaan :D

Melbournen kaupunkinäkymää:
Munanmentävä aukko :D

Jäljellä on enää 10 päivää tätä reissua jäljellä, ollaanhan nyt sentään jo helmikuun puolella. Ei kyllä ole mikään kiire täältä pois, vaikka olenkin jo vähän miettinyt mitä Suomeen kuuluu ja mitenhän töissä menee. Nämä viimeiset päivät tulee varmasti vietettyä täällä "kotona". Tarkoitus on kuitenkin lähteä joku päivä metsästämään vielä löytämättömiä graffiteja ja muita katutaidemuotoja, ja kyllä tässä tekemistä varmasti keksii :)

Häät: Nor ja Matt

2011-01-31T01:40:00.003+02:00

Oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan Eleanorin ja Matthewn häihin Geelongissa viime lauantaina. Matt on Luken työkavereita Lontoon-ajoilta, ja pariskunta asuu tällä hetkellä parin korttelin päässä Luken kotoa Leila-koiran kanssa. Olin Mattin tavannut muutaman kerran aiemmin, mutta morsian oli aivan uusi tuttavuus.

Häät pidettiin Geelongissa, Melbournesta noin tunnin ajomatkan päässä länteen. Molemmat pariskunnasta olivat sieltä kotoisin joten mikäs sen parempi paikka viettää yhteistä ilon päivää kuin molempien kotinurkat.

Katolinen kirkko ei ollut suuri ja mahtava kuten etukäteen olin kuvitellut, enemmänkin suomalaisen normaalin seurakuntatalon kaltainen matala rakennus. Päivä oli kuitenkin vähintäänkin yhtä kaunis kuin morsian ja vihkimisseremonia kesti lähes tunnin kynttiläseremonioineen, rukouksineen, raamatunlukuineen, ehtoollisineen ja tottakai valojen ja sormuksien vaihtamisineen. Itse ajattelin, että seremonia ei ole kovinkaan juhlallinen, ja Luke selittikin syyn: Australiassa monikin aiemmin juhlallisena pidetty tilaisuus yritetään nykyään pitää "casualina" eli rennompana, pyrkimyksenä saada enemmän porukkaa mukaan seurakuntien tapahtumiin. Ikääntynyt pappi oli vähän turhankin rento mielestäni ja pienoista hässäkkää oli ilmassa jatkuvasti, mutta pari sai toisensa ja suudelmakin nähtiin.

Morsiuspari ja vanhemmat. Mattin äiti kuoli muutama vuosi sitten syöpään, ja juhlapaikalla kerättiinkin "kolehti" leukemiasäätiölle.

Häävastaanotto oli taas aivan eri luokkaa. Nätisti katetut pöydät ja ylipäätään juhlapaikka oli äärimmäisen nätti vanha sairaala, mitä nunnat olivat pyörittäneet aikoja sitten, mutta tällä hetkellä paikka oli käytössä juurikin häiden ja muiden juhlien pitopaikkana. Vieraita oli noin 80, joka oli aika sopiva määrä paikkaan nähden. En juurikaan tuntenut ihmisiä tietenkään, mutta onneksi mm. aiemmin tapaamani pariskunta Charlie ja Kirsty olivat paikalla tammikuun 10. päivä syntyneen tyttärensä kanssa. Enpä muuten ole koskaan ollut häissä missä nuorimman ja vanhimman juhlijan ikäero on yli vuosisata - pikku-Sophie oli siis syntynyt reilu kaksi viikkoa sitten, ja vanhin oli morsiamen isoisä, joka täyttää pian 102 vuotta. Uskomatonta!
Pakko kyllä hehkuttaa tarjoilua. Ruoka oli todella maittavaa ja uskonpa, että söin ehkä maailman parasta suklaakakkua :P

Hääkakku ei ollut aivan tavanomainen. Ylimpänä tasolla oli itse kakku mitä pari leikkasi, mutta pienet yksittäiset leivokset saatiin pakattuina mukaan ennen lähtöä.

Ja voi apua miten kaunis morsiamen puku olikaan. Erittäin yksinkertainen leikkaus puki klassisen kaunista Noria todella hyvin. Kehuinkin pukua maasta taivaisiin kun pääsin juttusille morsiamen kanssa.

Ehkä häiden kohokohta oli puheet, vaikka moni pitää niitä todella vaivalloisina ja vähän noloinakin joskus. Puheen piti molemmat pariskunnasta, parikunnan isät, bestman ja kaaso. Päällimmäisenä jäi ehkä mieleen isien puheet - miten viisailta he kuulostivatkaan antaessaan neuvoja yhteiselle elämänpituiselle matkalle. Kyllä se tippa tuli linssiin viimeistään siinä vaiheessa kun Mattin isä mainitsi edesmenneestä vaimostaan ja heidän yhteisestä elämästään. Vaikka yhteisen elämän aloittaminen tuntuu upealta, täytyy olla valmis luopumaan toisesta ihan minä hetkenä hyvänsä.

Mattin puheessa hän mainitsi kaikki kauempaa juhlimaan tulleet vieraat - mukaanlukien veljensä joka asuu Lontoossa ja myös minä, "Yenni from Finland". Tuntui kivalta! :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Hotellille mentiin puolenyön aikaan, ja seuraavana päivänä olikin aika matkustaa 38 asteen helteessä Great Ocean Roadia pitkin kohti pidemmäs länttä kohden. Onneksi auton ilmastointi toimi jotenkuten... Tällä hetkellä ollaan Apollo Bayssä, joka on lähellä Australian eteläisintä kohtaa (jos ei Tasmaniaa lasketa). Aiotaan olla pari yötä täällä ennen takaisin Melbourneen menemistä. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin puolitoista viikkoa jäljellä tätä lomaa... mitähän sitä vielä keksisi tekemistä?

ps. Japani voitti Australian jalkapallon Aasian-cupissa :)

Takaisin Melbourneen.

2011-01-27T11:01:00.005+02:00

Sydneyn sykettä kesti vain kolmen päivän ajan. Oli aika lähteä kruisailemaan takaisin kohti Melbournea, ja vaikka tarkoitus oli alunperin yöpyä matkan varrella kahtena yönä, tahtia piti tiivistää yhteen yöhön sillä Luken oli oltava hoitamassa työasioita torstaina kotonaan. Harmittihan se pikkuisen, koska se tarkoitti sitä, että autossa istutaan niin paljon kuin mahdollista.

Reitiksi valittiin rantatie, joka on ehkä kolmanneksen pidempi kuin suorin reitti Melbournen ja Sydneyn välillä. Oli kyllä tosi hienot maisemat! Yövyttiin Merimbulassa (kartassa kohta C), joka on pikkuinen lomailukylä. Samanlaisia kyliä oli koko reitti täynnä, joten ajelu ei ollut niinkään tylsää.

Kilometrejä karttui yhteensä 2010, joka on kyllä ehdottomasti meikäläisen ennätys viiden päivän sisään ajettuja ja autossa istuttuja kilometrejä.

Tässä muutamia kuvia matkan varrelta :)

It's Sydney, baby!

2011-01-23T10:14:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein Sydneyssä! Ajomatka Sinisellä Ratsulla tänne kesti oikeastaan sen tasan kymmenen tuntia, johon sisältyi ehkä puolen tunnin tauko. Itse ajoin ehkä kaks ja puoli tuntia, ja Luke loput. Olin etukäteen kuullut että matka on erittäin tylsä ja yksitoikkoinen maisemien kannalta, mutta kattia kanssa! Maisemat oli mun mielestä ainakin mielenkiintoiset, sillä tie oli mutkikas ja kumpuja ja vuoria oli paljon. Ja juuri silloin kun olin itse ajovuorossa, kohdalle sattui hurjannäköinen myrsky ja ja siellä myös salamoi...

Vettä tuli jossakin vaiheessa kuuromaisesti niin kamalasti että luulin jo, että pian ollaan ojassa. Onni oli onneksi myötä ja päästiin turvallisesti perille.

Motelli, jossa yövymme kolme yötä, ei ole hääppöinen. Intialaisten pitämä Greenwich Inn on kuitenkin sopivan lyhyen matkan päässä Sydneyn keskustasta ja erittäin edullinen.

Illalla oltiin perillä niin myöhään etten saanut otettua kunnon kuvia vaikka käytiin illallisella Cockle Bayssä. Mutta tänään, voi morjens, miten kaunis päivä tänään olikaan!! Aivan täydellinen päivä tutustua ytimen satamiin kuten The Rocksiin, oopperataloon ja Sydney Harbour Bridgeen. Harbour Bridge on ehkä mahtavinta mitä olen koskaan nähtyt. Luulin että odotin eniten oopperatalon näkemistä, mutta kyllä silta vei voiton hienoudellaan.

Eipä sillä, etteikö oopperatalokin olisi ollut upea. Arkkitehtuuri oli kyllä sellasta sorttia et ei voi muuta kuin taputtaa tanskalaisille.

Täytyy myöntää, että pidän Sydneystä paljon enemmän kuin Melbournesta. Julkinen liikenne ainakin junien kohdalla on selkeä, ja kaunista kateltavaa on vaikka millä mitalla. Ja tänään tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa että olen Australiassa, vaikka olen ollut täällä jo reilut kolme viikkoa. Kyllä tämä kaupunki on se, mikä täytyy nähdä, jos tänne asti vaivautuu tulla :)

Melbournen Victoria Market

2011-01-21T06:12:00.007+02:00

Tänään oli käsittämättömän hieno päivä käydä Melbournen keskustan toisella puolella sijaitsevalla Victoria Marketilla. Mentiin sinne paikallisella sporalla, jotka ovat ihan mielettömän isoja verrattuna Helsingin vastaaviin. Nyt vasta tajusin, kuinka lähellä Luke asuukaan kaupungin keskustaa: keskustaan pääsi yhdellä ratikalla numero 6 ja matka ei kestänyt kuin 20 minuuttia. Vaikka matka ei ollut pitkä, Luke osoitti useita rakennuksia missä hän on ollut töissä rakennusinsinööriuransa aikana. Aika jännää!

Käytännössä Victoria Market on kuin isoon telttaan ahdettu kojurykelmä, mistä on mahdollista ostaa kaikkea pehmoleluista T-paitoihin, kankaista hedelmiin ja aboriginaalien taiteesta kenkiin. Hurjasti piraattitavaraa ja kiinalaiset myivät paljon tavaraa myös omasta kotimaastaan. Mutta ei se mitään, olihan se mielenkiintoista! Kauheesti ei tarttunut tavaraa mukaan, muutamia postikortteja ja tuliaisia.

Nomnom ostettiin pistaasipähkinöitä. Vähän turhankin hyviä!

Hedelmät olivat aivan järkyttävän kokoisia, kuten kuvan vesimeloonit. Ja eikä kutenkaan mitenkään kalliita.

Yhden kirpparin ikkunassa oli Marimekon astioita ^_^

"Japanilaisia" karkkeja kiinalaisessa kaupassa suomalaisissa designpakkauksessa. Voi tätä universaalia nykymaailmaa!

Sitten vielä jonkin verran Melbournen arkkitehtuuria, ihan randomia räpsyjä ties mistä rakennuksista:

Tämä oli ainakin kirjasto:

Huomenna meitä siis odottaa Sydney! Pitäisi pakkailla mutta ei millään malttaisi olla pois auringosta. Ehkäpä kohta, kohta :)

Lisää sukulointia!

2011-01-20T13:27:00.004+02:00

Tällä kertaa oli sukulointivuorossa Luken isä. Itse asiassa kävimme myös vanhainkodissa moikkaamassa Luken isän vanhempia, jotka valitettavasti alkavat olemaan jo aika heikossa kunnossa. Vanhainkodista teki mielenkiintoisen sellainen seikka, että siellä hoitajat osaavat englannin lisäksi kreikkaa. On onni että molemmat isovanhemmista ovat päässeet kyseiseen vanhainkotiin viettämään viimeisiä päiviään, sillä he ovat kotoisin Kyprokselta.

Luken isän, Nickin, koti oli aivan ihanalla paikalla kummun päällä. Suurehkossa pihassa oli uima-allas tukittu mullalla ja siellä kasvoi mm. tomaatteja ja sitruunoita. Saatiin parit sitruunat mukaan :)

Pihalla kasvoi myös yksi koivu! :D

Auringonlasku oli aika upea. Sää on ollut tänään aivan mielettömän hieno ja päivä menikin pyykkiä kuskatessa jalan pesupaikkaan kun auto oli huollossa...

...mutta onneksi Sininen Ratsu on nyt saanut uudet renkaat alleen ja ilmastointikin pelaa, niin parin päivän päästä alkava Sydneyn reissu on turvattu, ainakin näiltä osin.

Huomenna Luke ajatteli pitää vapaapäivän ja olemmekin suuntaamassa Melbournen suurimmalle torille, Victoria Marketille. Siellä on kuulemma kaikkea mitä vain toivoa saattaa, joten olen aika innoissani, jos vaikka tuliaiset saisi hankittua sieltä. Iltapäivä menee varmaan rannalla loikoillessa... voi tätä ihanaa elämää :)

Hengailua Melbournessa ja Sydneyreissun suunnittelua

2011-01-19T04:35:00.004+02:00

Muutamat viime päivät on mennyt ihan hengaillessa ja rentoutuessa Luken kotona Melbournessa. Sää on ollut kovin pilvinen, mutta lämpötila on ollu siinä 20-25 asteen tuntumassa. No, eipähän ole ainakaan liian kuuma... nyt onneksi taas alkoi paistamaan aurinko, pitääkin pian kipaista aurinkorasvoineen puistoon!

On tullut shoppailtua ja käytyä syömässä erinäisissä paikoissa. Käytiin mm. eräällä jättisuurella kirpparilla, mistä löytyi Muumimukeja 58:n Australian dollarin hintaan (n. 43€).

Japanilaisia kokeshi-nukkeja löytyi myös yllin kyllin :)

Ihme kyllä, lähiseudun pääkadun ehkä joka kolmas ravintola on "japanilainen", mutta vasta eilen tuli käytyä syömässä ensimmäiset sushit. Aika monet mestat on kiinalaisten tai korealaisten ylläpitämiä, mutta Luke onneksi tiesi yhden paikan minkä omistaja oli japanilainen. Ja sushit, inarit ja makit oli aika hyvä! Pitää kohta mennä uudestaan. Kuvan pikkusetti 7,3 Australian dollaria eli n. 5,4€.

Ollaan käyty myös kahvilla ihanissa pikkukahviloissa, vaikken itse kahvia juokaan. Pitäis kyllä varmaan tutustua kofeiinittomiin jääkahvivaihtoehtoihin, jos sellaisia löytyy täältä. Rakastan jäälatteja, mutta kofeiini ei käy meikäläiselle enää ollenkaan :(

Hassuja katutaidejuttuja tulee aina silloin tällöin vastaan, kuten tämä halausta kaipaava tyyppi puhelinpylväässä :)

Sitten tuleviin suunnitelmiin. Joko tulevana perjantaina tai lauantaina suuntaamme Sinisellä Ford-Ratsulla kohti Sydneytä. Noin 10 tuntia kestävä ajomatka yritetään taittaa yhden päivän aikana, ja perillä ollaan kolme yötä. Takaisin ajateltiin tulla rantatietä pitkin, joka on koko Australian kertävä valtatie numero 1, ja yövytään parissa kohtaa. Takaisin pitäisi tulla viimeistään viikon päästä perjantaina, sillä häät, joihin ollaan osallistumassa, on lauantaina 29. päivä.
Jonkun verran kyl järkättävää ennen tulevaa roadtrippiä. Sininen Ratsu saa uudet renkaat ja sen ilmastointikin pitäisi saada kondikseen ennen lähtöä. Itse yritän valmistautua henkisesti suureen koitokseen, joka siis on aika monta kilometriä ratissa sellaisella tiellä, jonka ympärillä ei juurikaan ole mitään... Luken työtilanne on onneksi sellainen, että voidaan hyvillä mielin lähteä ilman duunistressiä. Häälahjakin pitäisi valkata ennen matkaa.

Sellaisia juttuja siis tällä hetkellä mielessä! Nyt kipin kapin viereiseen puistoon katsomaan, onko Aurinko tänään kuinka lämmin :)

Sukulointisunnuntai!

2011-01-16T11:26:00.005+02:00

Tämä päivä meni mukavasti Luken äidin eli Julien luona. Reilun tunnin ajomatkan päässä Melbournen eteläpuolella äiti asuu aivan ihanassa kovin australialaisessa omakotitalossa kahden kissansa kanssa. Pihaa oli kivasti ja Julie harrastaakin pihan laittamista ja esimerkiksi tomaatteja oli tulossa aikamoinen määrä pihan perällä.
Joulukuusi oli vielä sisällä, ja me autettiinkin sen "purkamisessa". Pallot, enkelit ja koristenauhat pakattiin ja vietiin autotalliin seuraavaa joulua odottamaan. Jännintä oli se, että kuusi oli otettu pihalta juurineen ja pistetty astiaan - juuri niin kuin mekin tehtiin Japanissa 90-luvulla, kun aitoja joulukuusia oli vaikea saada tai ne olivat järkyttävän hintaisia. Ja kun muovikuusi ei tule kuuloonkaan, haetaan kuusi juurineen kasvikaupasta ja istutetaan vuodeksi pihalle ja otetaan sisälle aina noin kuukaudeksi joulun aikaan. Kätevää ja ekologista :)
Vein tuliaisiksi Juhlapöydän konvehteja sekä vaalean sinisen Mariskoolin, joka oli erityisesti äipän mieleen. Omalta äidiltäni tuliaiseksi meni Ikituulen suunnitteleman saippua-astian sekä koivun tuoksuisen palasaippuan.
Luke on aina ollut varsinainen hurmuri syvänsinisillä silmillään ;)

Käytiin myös läheisellä rannalla. Oli pilvinen päivä, niin oli itse asiassa aika viiletä.

Mukava päivä oli! Huomenna taas alkaa arki, ja Lukella taitaa olla jotain töitä. Mä taidan lähteä rannalle tai läheiseen puistoon ottamaan arskaa. Eilen oli pitkästä aikaa kiva arskanottopäivä ja väriä tulikin pintaan sopivasti. Mutta sitä ei voi koskaan olla liikaa!

Suunnitelmissa on lähteä Sydneyhin tulevalla tai seuraavalla viikolla, ja riippuen säistä, vois lähteä vielä jonnekin pidemmälle reissulle. Tasmania oli mielessä, mutta katsotaan, minne tie vie :)

Uutta ulkoasua sateen ropistessa.

2011-01-14T04:27:00.003+02:00

Sadepäivinä ei ole juurikaan tekemistä varsinkin kun ei ole omassa kodissa. Jos olisin Suomessa, olisin tällaiset sadepäivät viihtynyt hyvinkin kotona sitoen kirjoja ja suunnitellen kaikkea muuta kivaa, mutta toisen nurkissa se on aika lailla mahdotonta. Mutta ei se mitään. Fiilasin hieman blogin ulkonäköä ja nyt voisinkin pistää sen videoklipin Eumundi Marketista, missä kundit soittaa siisteillä soittimilla siistejä saundeja. Enjoy!! ^___^

...hetkonen, loppuiko sade? Ehkä huomenna on oikeasti aurinkoista, kuten säätiedotuksessa on luvattu!

Edelleen Queenslandissa: tännepä jäätiin.

2011-01-11T13:23:00.002+02:00

Joo eipä ole kehumista sääolosuhteissa. Tänään oli tarkoitus palata Melbourneen aamupäivällä lentäen, mutta lento peruttiin ja oli lähellä että olisimme jääneet tänne lauantaihin asti. Onneksi kekkasimme hankkia huomiseksi lentoliput toiselta lentoyhtiöltä, ja toivon mukaan huomenna iltapäivällä olemme takaisin Melbournessa. Aika huono säkä sinänsä: Lukella piti olla huomenna aamupäivällä työhaastattelu, mutta toivottavasti sen pystyy siirtämään toiseen ajankohtaan. Mullahan ei varsinaisesti ole kiire mihinkään, mutta alkaa jo vähän ällöttämään likaiset ja kosteat vaatteet, jotka eivät kuivu vaikka hiustenkuivaajalla tuulettelisi. Ja lisähengailu missä tahansa sellaisessa paikassa, missä ei ole tuttuja, tulee aina vähän kalliimmaksi.

No mutta. Toivottavasti huomenna pääsemme turvallisesti takaisin "kotiin". Kaikki siis hyvin, vaikka lähellä olevat kylät tulvivat kuin vuonna 1974.

Jotakin hyvää kuitenkin tässä ylimääräisessä päivässä täällä Queenslandissa: löysin graffitin! Koko viikon olen yrittänyt kuikuilla millaista katutaidetta täällä päin Australiaa olisi tarjolla, mutta aika hiljaista on ollut. Aika landee taitaa olla tää alue kuitenkin :D

Brisbaneen kaatosateessa!

2011-01-10T01:41:00.006+02:00

Kyllästyttiin niin tähän motellielämään monen päivän kaatosateen jälkeen että päätettiin vuokrata auto ja lähteä kääntymään Brisbanessa. Vettä tuli edelleen kuin Esterin ahterista mutta minkäs sille mahtoi. Joissakin kohti pikkuteitä joutui ehkä vähän jopa pelkäämään että pääseekö tästä lammikosta ollenkaan ylös. No eipä siinä, parin tunnin ajomatkan päässä olikin Australian kolmanneksi suurin kaupunki Brisbane, joka ainakin ostamani Australia-opaskirjani mukaan on mielenkiintoinen kaupunki.

Oli onni että löydettiin heti perille päästyä Brisbanen nykytaiteen museoon, sillä se tuli vastaan oikeastaan ihan sattumalta ja se sattui olemaan ilmainen. Paljon mielenkiintoisia töitä, ja hienot tilat muutenkin :)

Valkoisista legoista sai rakentaa esimerkiksi erilaisia rakennuksia :

Seinä oli täynnä toivomusnauhoja, joista sai valita itselleen yhden:

Luken mukaan Brisbane on kiva kaupunki, missä hän voisi jopa asua. Minua kaupunki ei niin säväyttänyt, mutta taisi johtua oikeastaan vaan säästä, sillä vettä tuli välillä tosi lujaa ja muutenkin oli niin harmaa päivä.

Paluumatka oli ihan yhtä sateinen, mutta onneksi päästiin turvallisesti takaisin Noosaan. Säätiedotuksen mukaan päivän aikana Noosassa oli satanut 110 mm vettä, kun normaalisti Melbournessa sataa maksimissaan noin 400 mm vettä vuoden aikana. Motellimme respan setä sanoi, ettei hän ole koskaan nähnyt näin paljon satavan vettä muutaman viikon aikana. Yleensä tulva-alue on aika pieni ja sijoittuu jonnekin päin Pohjois-Australiaa, mutta nyt vettä on joka puolella ja monet ovat kuulemma soitelleet tännekin että onko huoneita vapaana, kun jotkut eivät edes pääse kotiinsa jouduttuaan tulva-alueiden toiselle puolelle.

Mutta silti edelleen - mieluumminkin sadetta kuin lunta. Mutta toisaalta, onneksi huomenna palaamme takaisin Melbourneen. Sadetta sinnekin on luvattu, mutta enpä usko että ihan näin suuressa mittakaavassa kuin täällä.

Eumundi Market ja lisää sadetta

2011-01-08T06:46:00.005+02:00

Tällaisten lauantaipäivien toivoisi olevan aurinkoisia ja kauniita. Joka lauantai Noosan lähellä sijaitsevaan Eumundin kylään kokoontuu satoja ja satoja kojuja käsityöläisineen, katusoittajineen, taiteilijoineen, keraamikoineen ja niin edelleen. Aamulla hypätessämme bussiin päivä oli pilvinen mutta toivoimme, että se pysyisi vain sellaisena, eikä vettä tulisi niskaan.

Markkinoilla myytiin kaikkea laidasta laitaan: kirjoja, kortteja, kuvia, taidetta, käsitöitä eri muodossa, vaatteita, koruja jne. Itse etsin uutta tulokasta äitini seimiasetelmaan, johon on kertynyt erilaisia eläimiä monista eri maista, mutta sopivaa elukkaa ei valitettavasti vielä löytynyt. Etsiminen siis jatkukoon.

Katusoittajiakin oli moneen lähtöön. Telttamaisessa asetelmassa ihmiset kuunteli hyväntuulisina jonkinlaisten australialaisten soittimien musisointia, joka kuulosti itse asiassa aika hyvältä. Lataisin videon siitä, mutta täällä netti pätkii koko ajan eikä onnistu :(

Ja eiköhän se sadekin sitten päättänyt yllättää. Tuli niin kaatamalla sitä vettä taivaalta, että ihan luultiin jo ettei selviydytä 15 minuutin bussimatkasta takaisin Noosavilleen. Kun päästiin perille, sade oli taas lakannut. Ihan uskomaton tää sää osaa olla aina välillä, ainakin täällä.

Ei niin aurinkoinen Sunshine Beach

2011-01-07T02:27:00.003+02:00

Noosan alue on aika kiva kaikenkaikkiaan. Rantoja silmänkantamattomiin, kauppoja, kansallispuistoja, mukavia ihmisiä. Mutta aina ei voi paratiisissakaan olla asiat loistavasti - nyt on satanut jo kolmatta päivää oikeastaan tauotta.

Eilen aamulla näytti että kyllä se päivä vielä aurinkoiseksi muuttuu, ja kun pääsimme Sunshine Beachille, tummemmat pilvet vain valtasivat enemmän alaa taivaalta. Loppupeleissä satoi niin kaatamalla, että oli pakko suunnata takaisin bussipysäkille ja mennä takaisin motellille.

Ilma on kuitenkin suhteellisen lämmin, eikä merivesikään tuntunut kylmältä. Toivotaan kuitenkin että edes pari aurinkoista päivää meille suotaisiin ennen Melbourneen palaamista, koska olen niin naurettavan valkoinen verrattuna paikallisiin, että ihan hävettää!

G'day from Queensland!

2011-01-05T10:13:00.005+02:00

Noniin, tultiinpa sitten tänne pohjoisen Queenslandiin ja täällä on aika kuuma! Ihan eri meininkä kuin eteläisessä Melbournessa, missä lämpötila oli suurimmaksi osaksi noin 25 astetta, mutta kuivuuden vuoksi se tuntui aika lailla täydelliseltä. Täällä ilmankosteus on paljon korkeampi, ja tuntuu vähän kuin olisi Japanissa. Itse asiassa tämä kylä, missä ollaan seuraava viikko eli Noosaville, vaikuttaa aika pitkälti samalta kuin Naganon Nojirin rantsu missä meillä on itse asiassa edelleen mökki ja missä tuli vietettyä monet lapsuuden kesät.

No joka tapauksessa. Aiotaan majouttua Noosa Sun Motellissa seuraavat kuusi yötä. Oltiin jo aamupäivällä tänään perillä, joten ehdittiin jo Noosaan, vähän isompaan kaupunkiin, ihan rannalle ja ihmettelemään ihmisten joululomameininkejä. Tämä viikko on viimeinen virallinen joululomaviikko, joten esimerkiksi kylistä kyliin kulkevat bussit ovat ilmaisia ja ihanan ilmastoituja.

Ehdittiin jo käydä lounastamassa ja ilme on Lukella aika muikea, kun oli niin hyvät piffit :)

Eipä sitten kummempia kuin näihin kuviin ja tunnelmiin sekä semien (=laulukaskasten, ihanan tutun kuulosta lapsuusajoilta Japanista!) siritykseen ^____________^

ps. Ei oo tulvaa täällä, vaikka lähellä onkin! Nyt alkaa ukkostamaan mut muuten luvattu ihan hyvää säätä :)

Brighton Beach ja upea sää

2011-01-03T02:37:00.006+02:00

Kyllä nyt melbournelaisia hemmotellaan. Ennen joulua oli kuulemma vain muutamia aurinkoisia kevät-, ja kesäpäiviä, oli satanut koko ajan. Saavuttuani päivät ovat olleet upeita ja lämpötila on ollut suurimmaksi osaksi siinä 25-30 asteen tuntumassa. Yksi pikkuruinen sadekuuro yllätti yksi päivä, mutta tosiaan ihan vain pikkuruinen.

Eilen käytiin kävelyllä Brighton Beachilla. On kyllä varmasti upeaa asua kaupungissa, missä on rantoja vaikka millä mitalla ja eikä mitään ihan mitä tahansa satama-alueita vaan oikeita hiekkarantoja. Ainiin, ajoin ihan itse Luken Fordilla paikalle ^_______^ Aika jännittävää ajaa vasemmalla puolella, varsinkin kun en ole omistanut ajokorttia kuin vasta vähän reilun vuoden verran. Manuaalivaihteinen matala urheilukaara oli helppo ajettava, varsinkin kun olen ajanut oikeastaan vain manuaalivaihteisilla autoilla Suomessakin. Luke oli ihan ihmeissään miten ihmeen hyvin osaan vaihteita ja kytkintä käyttää, ja aluksi se ei uskonut että pystyisin sen autoa handlaamaan. Hyvässä opissa olen siis ollut, joten kiitos teille, Antit! Ainoat probleemit oli pitää auto oikealla kohdalla kaistaa ja vilkkujen käyttö, ne kun sijaitsee oikealla puolella rattia. Mut muuten ajaminen oli ihanaa :)

Tää kuva on oikeastaan omistettu Jounille, joka niin kamalasti pitää mm. sanasta awesomeness! ^______^

Melbournen graffitit!

2011-01-01T13:31:00.011+02:00

Nyt ei kyllä voi yhtään pidätellä enempää. Tänään tuli nähtyä niin hienoja katutaidejuttuja että pakko pistää heti näytille. Olkaa hyvät :)

PS. Löytyipä tällainen hauska saitti Melbournen graffiteista. Kantsii tsekata läpi :)

Hyvää alkanutta vuotta Australiasta!

2011-01-01T10:45:00.006+02:00

Hassua että oli mahdollisuus vaihtaa vuotta ensimmäisten joukossa. Suunnattiin Melbournen ytimen vieressä olevalle satamalle, missä ammuttiin 21:15 ensimmäiset pikkuset ilotulitukset. Hassuinta oli ehkä se, että siihen aikaan aurinko ei ollut vielä täysin laskenut! Kaikkea sitä oppii reissuillessaan. Lämpötila laski noin 40 asteesta hetkessä pariinkymppiin auringon laskettua ja tuulen suunnan käännyttyä pohjoisen aavikolta etelämantereen viileisiin tuuliin. Jännää.

Melbournen satama-alue oli aika jännä paikka. Kauheesti asuinrakennuksia sekä omituisia tilataideteoksia. Kuten maasta työntyvä jättimetrilaku:

...tai taivaalla killuva ankkuri:

...tai puuhun asettautunut kuutiolehmä :D

Tavattiin satamassa uudestaan Charlie, Kirsty ja pikku-Hannah.
Katsottiin yhdessä ilotulitukset, ja sitten pikkuisen olikin aika lähteä nukkumaan joten me suunnattiin Luken kanssa Melbournen kasinolle tapaamaan Matt'a, joka on menossa naimisiin tammikuun lopussa. Mullekin tuli kutsu häihin :)

Muutamia kuvia auringonlaskusta ja kaupungista:

Ja toki vielä pieni pätkä ilotulituksista. 12 aikaan tuli vielä isommat, mutta niitä emme nähneet kasinon parvekkeelta, kun se oli ihan pakkautunut täyteen uuden vuoden juhlijoita. Ei se mitään, sisällä oli vähintäänkin yhtä tiivis tunnelma :)

Tänään käytiin Melbournen ytimessä jälleen kerran ja sieltäpä löytyi kasa graffiteja. Niistä seuraavassa postauksessa :)

Australia vol 1: Perillä Melbournessa

2010-12-30T11:34:00.004+02:00

Noniin, vihdoin ollaan perillä! Oon nyt ollut vajaat 12 tuntia Melbournessa mutta tuntuu että olisin täällä ollut jo iät ja ajat. Lennot menivät ihan mukavasti, vaikka 11 tunnin odottelu Shanghaissa vähän otti päähän kun ei ollut kunnollista langatonta nettiä käytössä. Luke oli tietenkin vastassa kentällä ja ajoimmekin suoraan hänen kerrostaloasuntoonsa. Tai no, aika matala tää kerrostalo on, oisko ollut kolme kerrosta? Alimmassa kerroksessa hänellä on kaksio erillisellä keittiöllä, kylpyammeellisella kylppärillä ja minipihalla. Tänne mahtuu hienosti kaksi henkilöä kuudeksi viikoksi.

Heti suihkussa käytyäni lähdimmekin rannalle joka sijaitsi reilun tunnin ajomatkan päässä. Päivä oli mainio sään puolesta, 25 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Sää tuntui täydelliseltä, varsinkin kun huomiseksi on luvattu 38 astetta. Rosebud-niminen hiekkaranta oli upea näky: matalikkoa riitti todella kauas ja lapset vanhempineen polskivat vedessä. Pitkällä sillalla oli miehiä lapsineen onkimassa. Yksi setä kertoi saaneensa neljä sinttiä :)

Rannalla oli Luken ystävä Charlie vaimonsa, 2-vuotiaan tyttärensä ja vaimon kahden siskon kanssa viettämässä aurinkoista päivää. Muistan Luken aiemmin kertoneen kaveristaan ja nyt onkin mielenkiintoista tavata henkilöitä joista on kuullut paljon juttuja etukäteen. Muutenkin uskon meidän 9 vuotta kestäneen ystävyyssuhteen muuttuvan täysin, kun nyt on minun vuoroni tutustua Luken kotimaahan ja kaikkeen siihen, mitä se tarjoaa.

Luke matalikossa:

Eka biksukuva pitkään aikaan :D Nyt kyllä otan sellasiet raivorusketukset tuolla 30 kertoimen aurinkorasvalla kuin vain saa ;)

Matka on siis alkanut loistavasti mutta kohta alkaa jo uni iskemään silmään, vaikka kello on yhdeksän illalla ja Suomessa keskipäivä.

Blogipäivitystä lisää kun ehtii tapahtumaan! Ainakin aika makeita graffiteja olen jo auton ikkunasta nähnyt, pitänee joku päivä lähteä niitä metsästämään kameran kanssa :)

Jouluterveiset ja jännittävät uutiset

2010-12-24T11:20:00.003+02:00

Kuva: Tiia Öhman

Niin se joulu vihdoin ja viimein tuli. Saavuin eilen työpäivän jälkeen vanhempieni luokse Hyvinkäälle ja täällä äiti olikin laittanut jo ihanasti joulua. Omassa kodissani en juurikaan ole pistänyt paikkoja jouluiseen kuntoon, en oikein ole koskaan laittanut. Pitkien työpäivien jälkeen olen lähinnä poltellut kynttilöitä ja ryystänyt glögiä. Erityisen hyväksi lämpimäksi juomaksi olen kokenut Valion vaalean glögin, joka on aika mausteista mutta oikein hyvää.

Tänään ajattelin hengailla vanhempieni luona kahden pikkuveljeni kanssa, vanhin veljeni tulee vasta huomenna vaimonsa kanssa. Meitä on aikamoinen kööri, kun mukaan lasketaan mummu, joka on aina ollut tiiviisti osa perhettämme. Vanhempani ovat vielä tänään Hyvinkään seurakunnan eri tilaisuuksissa hoitamassa velvollisuuksiaan, mutta eiköhän hekin pääse rauhoittumaan joulun viettoon illemmalla, kunnes syödään ja avataan lahjat. Tänä vuonna mummuni lupasi hankkia minulle hyvän höyrysilitysraudan, jollaista olen ollut vailla jo pitkään. Se tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tekstiilituotteiden silittäminen on aika tärkeää meikäläisen ammatissa, jostain kumman syystä ;)

Vielä 3 päivää sitten luulin, että joululomani loppuu sunnuntaina ja paahdan uuden vuoden yli pitkälle kevääseen tutussa duuniympäristössä. Kävi kuitenkin ilmi, että pystyisin pitämään hieman lomaa tammi-helmikuun aikana. Minun ei kauaa tarvinnut miettiä, pitäisinkö lomaa vai en - viime kesä meni aika lailla ilman kunnon pidempiaikaista lomaa, kun tein useaa työtä ja yritin pitää talouteni järjestyksessä.

Tiistaina päätin, että lähden kuudeksi viikoksi Australiaan. Lähetin Lukelle viestin, että mitenkäs olis, jos tulisinkin jo nyt! Olimme lokakuussa keskustelleet hänen ollessaan täällä, että haluaisin seuraavan vuoden aikana mennä käymään hänen luonaan Melbournessa. Nyt se sitten tapahtuisi nopeammin kuin osasimme koskaan kuvitellakaan! Samalla yksi pitkäaikaisista unelmistani toteutuu: olen oikeastaan aina halunnut käydä Australiassa.

En taida oikein vielä itsekään tajuta, mitä olen oikein kehittänyt itselleni seuraavaksi puoleksitoista kuukaudeksi. Nämä muutamat päivät olen vain yrittänyt pitää pääni kylmänä töiden, jouluvalmistelujen, lahjojen ja tuliaisten ostojen, viisumin ja kansainvälisen ajokortin hankinnan, yritykseni asioiden hoidon, pakkaamisen sekä matkasuunnitelmien kanssa. Joulun pyhät eivät juurikaan auta suunnitelmieni toteutumisessa, kun joutuu sumplimaan, mitä minäkin päivänä pystyy tekemään. Tällä hetkellä onneksi näyttää siltä, että pääsen tulevana tiistaina lähtemään kaikki hommat hoidettuina, hyvällä omallatunnolla.

Nyt siis pelaamaan poikien kanssa Rummikubia ja juomaan glögiä.

Oikein rauhaisaa joulun aikaa joka ikiselle blogini lukijalle! Toivottavasti näemme ensi vuoden puolella.

ps. Seuraavat kuusi viikkoa blogientryni koskevat siis tulevaa reissua. Yritän mahduttaa mukaan maan taidetta, muotoilua ja muita mielenkiintoisia juttuja, malttakaa siis! :)

Messut: Vanhan Perinteiset Joulumyyjäiset

2010-12-12T10:18:00.004+02:00

Taas on se aika vuodesta kun täytyy laittaa suurempikin määrä "lapsiani" maailmalle, kun on kaikenlaisten joulumyyjäisten aika. Nyt on häppeningiä vähän joka puolella Helsingissä, sillä Espalla on perinteiset Tuomaan markkinat, Narinkkatorilla on juuri avattu ensimmäistä kertaa Joulumaailma sekä Vanhalla Ylioppilastalolla Stockan vastapäätä aukesi tänään yleisölle ovet Vanhan Perinteisiin Joulumyyjäisiin.

SoWasted-, ja juuri eilen valmistuneita Pinkie-kirjoja on saatavilla osastolta, joka sijaitsee aivan Vanhan pääoven yläpuolella toisessa kerroksessa. Kun saavut Vanhalle, kipua vasemmalla puolella olevat portaat ylös, ensimmäisestä ovesta oikealle ja siellä ikkunoiden edestä voit löytää nämä kirjat huokeaan 17 euron hintaan per kipale.

Myyjäisissä on varmasti paljon muutakin katseltavaa, joten varaahan aikaa ja paljon käteistä ;) Kätevää, kun voi hankkia vaikka kaikki joululahjat saman katon alta eikä tarvitse värjötellä pihalla tuiskussa.

Aukioloajat:
Avoinna 12. – 22.12.2010
ma-pe klo 11.00 – 20.00
la-su klo 11.00 – 18.00

Minutkin voi ehkä bongata sieltä, paremmin ehkä iltapäivän/illan puolella. Nähdään :)

Kirjansidonta: Pinkie collection out now!

2010-12-11T13:08:00.005+02:00

Uusi kirjasarja Pinkie on nyt täällä! Söpöt vaaleanpunaiset sivut ja hauska mustavalkoisen ja vaaleanpunaisen eri sävyjen sekoitus kannessa antaa jo vinkkejä tulevasta keväästä tähän kylmään ja lumiseen talveen. 14,5 x 14 cm kokoisessa kirjassa on 60 sivua, ja kannet on pehmustetut.

Ps. kirjansidonnassa meni 100 rikki :) Aloitin kirjojen numeroimisen vasta tämän vuoden kesällä vaikka olen harrastanut kirjansidontaa vuodesta 2004, joten luku ei ole täysin paikkansapitävä, mutta on kiva seurata minkälaisia määriä olen niitä valmistanut ja tulevaisuudessa on mielenkiintoista katsella listoja, mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä ja kenelle. Jee :)